sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

14.4.2013

SEURAILLAAN

Satu katto meitin seuraamista ja perusasentoa. Perusasento oli kuulemma oikein hyvällä mallilla, samoin seuraaminen. Noh, aina on parannettavaa. Itseasiassa Satu sanoi meille viimeksi ihan samat asiat, enkä näköjään oo muistanu niitä tehdä. Dementia. 

Eli sanoi, että voisin kääntää oman pääni vähän ennen käännöstä, niin saattaisi ennakkotietona koiraakin helpottaa. Toinen asia oli, että voisin tehdä täyskäännöksiä namin kanssa, niin ehdollistuu siihen. Kun tällä hetkellä vähän saattaa tulla laiskasti käännöksen ja ei ihan niin kiinni mussa. Toinen mihin on hyvä opettaa ehdollistumaan, on se kun sanon "valmis" niin Pyry oppii silloin katsomaan minua ja on paremmin valmiina todella tekemään töitä. Että valmis nami valmis nami...

Halusin muuten kokeilla hihnan kanssa seuraamista, kun melkein aina otan sitä ilman hihnaa. Ja onhan niissä aiemmin ollut eroa. Mutta nyt en kyllä huomannut mitään eroa. Se jäi nyt vähän epäselväksi, että pitääkö/saako hihnaa pitää yhdellä kädellä vai kahdella. Yhdessä kädessä (oikea) oon yleensä aina sitä pitänyt, mutta kahdella kädellähän se on oikeestaan helpompaa, kun silloin se ei roiku jalkojen edessä. 

Hyvin Pyry jaksoi tehdä hommia, vaikka mentiin tokavikana ja oltiin tehty iteksemme jo vaikka ja mitä. Luoksetulossa heilautin jalkaa sivulle, mutta ei mun mielestä tarpeeksi varonut, vaan hipoi mun jalkaa kuitenkin. Otin uudelleen ja sama juttu. Otin kolmannen kerran, ja oikein kovaan ääneen sanoin "aijaijaijaijaiii". Hah, se tehos. Pyry varoi ja jätti vähän rakoa meikäläiseen. Hmm... pitäisköhän mun aksassakin tehdä tuo tollee vähän dramaattisemmin, kun rima putoo.

Treenin päätteeks Pyry pääsi Ruskan kanssa kentälle juoksemaan. Voi niitä. Ihanaa, Pyrykin saa välillä "leikkiä". Ja kyllä molemmat meni kovaa ympäri kenttää. Ja Pyry oli niin herrasmieskin, eikä edes yrittänyt astua kertaakaan tai sit ei vaan ehtiny, ja oli muutenkin jyräämättä mitenkään. Pyryn kaula vaan oli märkä, kun Ruska oli "pussaillu".

Vielä päätin ottaa hyppyä, kun se kerta kentällä valmiina oli. Pyry ei ihan näemmä muistanu mitä siinä tehdään, kun hyppäsi kyllä, mutta melkein lähti kiertäen tulee takas, kun aina hakeutui oikeaan nurkkaan ja melkein ylikin. Sitten ei muuta kun lelua kehiin, niin huh onnistuihan se. Tarttee nyt ottaa joka kerta kentällä tuota hyppyä kans, ettei tällee pääse unohtumaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti