4.4.2013

JOSKUS ON VAIKEAMPAA KUIN AINA

Siltä se tuntuu. Miksen juuri koskaan onnistu ulkopuolisen kouluttajan treeneissä. Ollaan treenattu vähintään 2 kertaa viikossa, panostanut siihen, jopa pohtinut asioita. Ihanko turhaan, kun lopputulos ei ole kummoinenkaan. Eilen suorastaan hävetti. Oltiin tasan varmasti surkein pari. Teemun treeni Kirkkiksellä. Kolme treenipätkää, joista ei onnistuttu yhdessäkään. Jos joku osio olis onnistunu edes osittain, olisin ollut vielä ihan hyvällä mielellä. Toiveet on aina niin korkeella ja korkeelta sitten putoon. Se on niin surullisen masentavaa.

Oi että mä odotan aikaa, kun voin muistella näitä karikkoisia aikoja. Ja toivottavasti silloin todeta, että kaikki hiet ja kyyneleet on olleet kaiken tän arvoista. 

Kolmen ryhmissä 2 x 10 min, Pyry meni vikana. Onko mulla jo liian estehakuinen koira, vai oliko yli 2 tuntia autossa odottaminen liikaa sille. Tuntui vaan olevan ihan villinä, porsas. 

Ekalla pätkällä piti mennä ympyrää, jossa pari putkea ja kaikki kontaktit. Vähän sekaisin, erehdyin menee puomin ulkopuolelle. Katoin varmaan edellisen vikaa rataa, ja jäi vaan päälle. Jolloin jouduin tekee persjätön puomin edessä (putki edessä). Eipä kestänyt sitä ja lähti mun liikkeeseen niin mukaan. Olipa mahtava aloitus, tosi lupaava. Uudestaan ja uudestaan, eikä vaan meinaa pysyy. No ajattelin sitten, että ei vaan kestä persjättöä, kun ei olla sellasta varmaan koskaan tehtykään. Matka jatkui putken jälkeen keinulle. Pysähtyi samallalailla ja taas lähti liikkeeseen. Nolo. Ja mä oikeesti luulin, että me osataan aika hyvinkin kontaktit (joka kerta treeneissä tehdään muutama ja saan juosta ohi tai vähän sivusuunnassakin). Tarttee kokeilla nyt sellasta, etten tekis hämyjä, vaan pysähdyn johki kohtaan ja juoksen ja Pyryn on se kestettävä ja vasta luvalla saa lähteä (niinkuin tähänkin asti tietty). 

Ekaan sessioon ehdin vielä sössiä käännöksen. Tai se oli A:ltä hyppy ja siitä vastapuolelle tekemään välistävetoja. Vaan kun me ei päästy sinne asti. Tehtiin pelkkää käännöstä hypyllä. Siinä olisin halunnu testaa pariakin suunnitelmaa, mutta päätin sitten pyörittää vastakädellä (veto). Unohdin sen vastakäden ja tein jotain ihan kummallista. Sain Pyryn taas hyppäämään ranteen taitolla eri suuntaan. Great. T:n ohje tuohon, peukalo alaspäin. Tä? No laitettiin lelu siivekkeen taa ja Pyry hyppäämään. Ihan jees. Sitten T sanoi, että ohjaa kuin jatkaisit rataa, hän sitten palkkaa taas. Vaan huijasi mokoma, eikä palkannut ja Pyry hyppäsi hienosti ja tuli mun ohjaukseen mukaan. Sanoin, etten edes pitänyt mitään kiirettä. Vastaus: "niin ja menit oikein rennosti ja hyvin". Se tais olla illan ainoa onnistuminen ja sekin huijattuna. Hienoo.

Sitten pienelle tauolle. Hain koiran tauolta, takaluukku hetken auki. Ja yht'äkkiä Pyry vaan pomppas sieltä ilman lupaa. Silloin meikällä kilahti. Luin sille vähän sanallista lakia. Johan rupes kuuntelee vähän paremmin. Hetken.

Tokalla pätkällä kepit, putki, hypyn taa jarruttamaan ja valssaamaan ja siitä eteenpäin vielä vissiin viis valssia. Siis oli aikomus, mutta jostain kumman syystä jäätiin siihen ekalle hypylle, tosi yllättävää. Eka meni putken ohi. Sitten jäin vähän varmistelee ja tuli kiire hypyn taa. Joo kepit meni ihan hienosti. Sitten olis pitäny jarruttaa...viuh...hyvin hyppäs, muttei kyllä yhtään koonnu tai jarruttanu. Ohje: jarru, kun Pyry on about puolessa välissä putkesta hypylle, ja ennen ponnistusta, vaikka itse olisin missä. No jarrutin kaksin käsin ja joo jarrutti, mutta siinä oli ristiriita. Minä vähän peruutin ja annoin tilaan hypylle, rintamasuunta Pyryä päin ja kuitenkin haluan jarruttaa. Hmm...niin. Nyt en muista ihan koko tarinaa, mutta sanoin, ettei Pyry jarruta millään yhden käden ja suhinan voimalla. En muista mitä T sanoi, muuta kuin että "uskotko nyt häntä vai itseäsi". Päädyin uskomaan itseäni. Teemu pyysi saada kokeilla Pyryllä...viuh...meni läpi. Kolme kertaa. Vups. T totesi, että "sanoit uskovasi itseäsi ja olit siinä oikeassa". Hetken se hymyilytti, että nonnih katsos nyt ei ole helppoa ohjata sitä. Kunnes tajusin pian, että koira ei osaa, MINÄ en ole osannut opettaa sitä sille. Masennus kertaa kolme. No T totesi myös, että "hyvä, että nämä ongelmat tuli täällä ilmi, eikä kisoissa". Joopa joo, jos ikinä kisoihin pääsen. En ainakaan, jos ei niitä jarruja pikkuhiljaa rupee löytymään. Olenhan niitä ainakin vuoden jo etsinyt, vaan en ole löytänyt. Se on nyt vaan pakko, sillä se ratkaisisi meiltä suurimmat ongelmat, uskon.

Kiltti T jäi vielä opettamaan tälle tunarille jarrutreeniä, treenien jo loputtua. Mun mielentila ei ollut treenien jälkeen ihan paras mahdollinen. En vaan kestä tällasta epäonnistumisen vyöryä kerralla. Mutta kait se aurinko joskus paistaa risukasaankin. Pyry on silti ihan syytön kaikkeen. Se on <3