SÄIKÄHDYS
Ei oo kyllä kiva treenata ihan ypöyksin. Nytkin olisin tarvinnut toiset silmät. Vieläkin olen ihan kauhuissani, koska Pyry yht'äkkiä ontui.
Olin jo tehnyt Pyryn kanssa aika paljon keppejä (tiukkaa keppikulmaa ja persjättöä keppien jälkeen) ja putkia, koska halusin jarrutella. Pidin välillä taukoja. Sitten tein ihan lopuksi muutaman tokohypyn. Kolmannella kerralla vähän kolahti (just ja just huomasin), mutta sen jälkeen tajusin Pyryn ontuvan takajalkaansa. Voi ei! ja kylmä hiki! Kauhukuvat jo mielessä. Tein varmasti ihan liikaa ja Pyry oli väsynyt.
En jaksa uskoa, että tuo tokohyppy olisi mitenkään sitä aiheuttanut. Ennemminkin uskoisin noihin putkiin, kun ne oli seinän vieressä ja sain koko ajan roudata niitä takaisin paikalleen, että on ehkä sinne lentänyt liian kovaa (tai eihän Pyry osaa hiljaa mennä mihinkään), ja satuttanut koipensa. Vielä väsyneenä ei ehkä ole ollut lopussa ihan skarpeimmillaan tai mistä sitä tietää, mutta paniikki meinasi iskeä ihan just. Äkkiä kotiin ja hetken katselin miten kävelee. Ei siitä ottanut selvää, ontuiko vielä vai ei, mutta ei minusta ollut ihan normaalikaan.
Pian Saijalle puhelu, apua apua, olenko hajottanut koirani. Saija rauhoitteli minua, että ei varmasti ole mitään ja seurataan ja katsotaan aamulla tilanne. Ei kait tässä muukaan auta. Olen aina sanonut, että jos Pyrylle jotain sattuu, se on minulle lähestulkoon maailmanloppu. Ja tähän asti ei ole mitään (sormet ristiin) tapahtunut.
Jos me tästä selvitään säikähdyksellä, niin pidän huolen, että putket pysyy lähestulkoon paikoillaan, eikä ainakaan ole ihan seinän vieressä. Verrytellään ja jäähdytellään kunnolla. Eikä tehdä liikaa. Ja jumpataan. Ja... ...
Väliaikatieto:
Illalla ja aamusella ei näyttänyt enää ontuvan. Ainakaan näkyvästi. Huh! Mutta levätään nyt ja kattellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti