PAIMEN VAI PAIMENNETTAVA?
Jaanan kanssa lähettiin Somerolle paimentamaan. Ihanaa olla lomalla ja tehdä kaikenlaista. Viikko ei vaan taida riittää siihen kaikenlaiseen. Mutta edes jotain, niin tänään mentiiin sitten paimentamaan.
Tänään me käytiin vähän kuumana, kuten ilmakin. Monta kertaa, kun Pyry pääsi lähelle lampaita, niin seuraavassa hetkessä se oli jo rynnänny eteenpäin ja napannu villoista kii. Että muutamat villanäytteet tuli otettua, vaikka mä yritin kyllä sanoa, ettei nyt tarvita, kun on näin kuumakin. Noloo.
Ja sai oikein tosissaan käskee maihinkin. Korvat kans vähän kadoksissa. Hakeutuu mun luo kysyvän näköisenä, mutta sit ei oikein kuitenkaan tahtonu totella maahan- tai seis-käskyä. Lopussa pyysin jo "saanko jo lopettaa?"
Välissä Pyry kävi mutalammessa uimassa. Sinne juoksi samal viisii, ku Klossnereiden koirat. Siellä ne oli kaikki sulassa sovussa. Ihmelammikko, vaikka näytti tosi mutaselta, niin ei koira kuitenkaan haissut yhtään miltään, eikä ollut likainen.
Toisella kierroksella mä tuskailin jonkun aikaa ja sitten annoin Marikan kokeilla. Olin kehän reunalla ja Pyry hakeutui koko ajan mun luo. Niinpä menin sitten lampaiden kans sinne keskelle ja Marika paimensi Pyryä. Meni välillä oikeinkin hyvin, vaikka tuppas hakee meikäläistä kuitenkin. Ja otti vähän nokkiinsa, kun Marika komensi pysymään loitolla.
Vaihdettiin sitten kuskia ja sitten vasta hiffasin (Marika sanoi), että mun pitää pitää Pyry musta loitolla. No sehän se ongelma olikin juuri. Pyry hakeutui koko ajan mun luo, eli lähestyi ihan liian nopeesti, niin jäin sitten aina lampaiden jalkoihin, kun jouduin Pyryä komentelee. Ja Pyry kun pääsi vauhdilla liian lähelle lampaita, niin kohta jo oli hampaanvälit villassa.
Ja sehän alkoi sujumaan, kun vaan pidin pintani ja Pyryn loitolla itsestäni. Voi mammanpoika parka! Melkein näki kuinka aivoissa jotain raksutti. Lumellakin ekalla kierroksella korvat hukassa, mutta tokalla pääsi jo pellolle isompaa laumaa paimentamaan ja se näytti jo aikas hyvältä menolta. Aitaukseen pääsi yks Ruotsista tuotu 11 viikkonen pentukin, ja se meni kuin vanha tekijä. Melkein kateeks kävi, vähänkö makee. No meille aksa on ehdottomasti ykkönen, toko kakkonen ja tää tulee sitten kolmantena ainakin tällä hetkellä, kun ei olla muuta harrastettukaan. Että sen puolesta ei harmita yhtään. Paimennus on meille sellanen hauska lisä, mitä on välillä kiva tehdä. Ja kyllä meillä hauskaa olikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti