LOMALLA TAAS
Eilen oli jo vähän tylsää, mitenhän tän viikon loman saa kulumaan, varsinkin kun kaikki muut on palanneet töihin. Tylsää, koska ei olla Pyryn kans tehty mitään sen haavan takia. Mutta nyt se näyttäs olevan kunnossa taas. Jes. No onneks Jaana soitti iltasella ja pyys lähtee mökille uimaan ja mustikkaan.
Eka uitiin, jopa minäkin, Pyryhän nyt lähes asui vedessä. Jaanan mielestä koirat ui hassusti. Lumi ui kuin majava, koko selkä pinnan yläpuolella. Ja Pyry sitten taas peräpää pinnan alla. Niin tai näin, mutta Pyry ainakin ui, kun ei ollu tällä kertaa leluakaan mukana. Hyvää jumppaa.
Sitten lähettiin metsään poimimaan vähän mustikoita. Kaikkialla aikas rutikuivaa. Sanoin vaan Jaanalle, että kunhan ei törmätä kyyhyn. Pyry ja Lumikin olivat välillä ties missä, mutta ei onneksi nähty yhtään. Jaana löys pari hirvikärpästä, yäks. Saatiin ehkä yhteensä yks ämpärillinen mustikoita ja neljä kanttarellia. Ja taas uimaan, kun olo oli rämpimisen jälkeen taas vähän nihkee. Ja Pyryllehän nyt ei tartte sanoo, ku uuui... meni jo.
Voiko koira juoda vettä niin paljon, että tulee samantien läpi. Vai meneekö ihon läpi kuin teepussilla. Pyry nous vedestä ja seiso nelinkontin pissimässä, ja sitä tuli ja tuli ja tuli. Kotona vielä lenkitin ja sitä nestettä riitti. Sitten sisällä yhtäkkiä kusi lattialle, taas nelinkontin. Eihän sitä voi loputtomiin riittää. Iltamyöhällä vielä vein kaks kertaa ulos, ja yhä vaan...
No aamulla onneks jo normaali.
Otin Pyryn mukaan kentälle, kun ajattelin pikasesti maalata puupuomin kontaktit. Maalasin ja hiekotin ja sillävälin kun kuivui, niin vähän treenattiin. A, rengas, pari hyppyä ja kepit. Ai että oli kivaa "pitkästä aikaa" taas treenata ja kyllä Pyrykin nautti. Eihän me nyt paljoo tehty, kun oli niin kuumakin. Eli kontaktia, pari välistävetoa ja kepeille lähetystä eri puolilta.
Sitten harjasin ylimääräset hiekat pois puomilta, maalasin ja kerättiin kimpsut ja kampsut. Ja sitten mä katoin maahan, että onko tuo keppi. No eiiiii, se liikkui, voi ällötys pieni kyykäärme kuviot selässä oli menossa kentän poikki. Ja hetki sitten oltiin juuri siinä oltu ja Pyrykin maannu ties missä. Puistattaa vieläkin. Yritin parilla kivenmurikalla heittää, mutta enhän mä osunu, kun en osu pallollakaan renkaan läpi. Se vaan meni sykkyrälle ja näytti just siltä, että kohta hyökkää (niin varmaan!). Mua rupes oikeesti tekee niin pahaa ja pelotti, että se jäi sinne ja lähettiin kotiin vapisee. Toivottavasti on jatkanut matkaansa ja kauas. Miten ei yhtään huvita tulla yksin enää treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti