JANITAN OPISSA
Nyt tarttee sanoa, että pitkästä aikaa jonkun "vieraan" koulutuksessa onnistuin ja jäi niin hyvä mieli. Mulla oli radalla välillä suorastaan hauskaa, ainakin nauroin kunnolla pari kertaa. Eikä kertaakaan tullut sellaista turhautumista, vaikka jonkun kohdan uusiksi otinkin. Janitalta tulee asioihin niin hyvät perustelut, että on helpompi munkin tajuta miksi koira teki niinkuin teki. Ja mitä mun pitää tehdä, jotta onnistuu. Kait sitä silti voi sanoa "onnistuneensa" vaikka pätkissä teinkin. Päästiin numeroon 25. Tuollainen 34 esteen nollarata ei ihan vielä onnistu meiltä. Voltti-sisko kyllä teki sen, Saijan pienellä avustuksella ;) Reissussa oli myös Pyryn puolisiskot, kaikki kolme. Kyllä niistäkin taitavat koipeliinit on kasvamassa.
Pitkä rata, jossa mehukkaan haastavia kohtia, joista oikeestaan yks jäi vaan kokeilematta. Se oli just niin kinkkinen, että tarttee joskus rakentaa se kohta kentälle ja käydä kokeilemassa miten onnistuu. Tahtoo tahtoo.
Paljon tuli huomioita mun ohjauksesta:
- katso koiraa (joskus unohtui). Mutta se on niin totta, koira menee usein katseen mukana. Ja silloin ne rimatkin pysyy. Ja katse kohti ponnistuspaikkaa.
- mieti, miten se on helpompi sekä koiralle että mulle. Mikä ohjaus ja koiran juoksulinjat.
- Ohjauksen rytmitys ja jarrutus. Ohjaus/jarrut jo kun tulossa edelliseltä alas, muuten myöhässä. Eräässäkin tuplasylkkärikohdassa oli jarrutettava niin voimakkaasti, että piti ajatella kuin pysäyttäisi koiran (mitä se ei kuitenkaan ehkä pysty tekemään, mutta jarruttaa kyllä). Ja sehän pelitti ja hyppäsi pienesti ja sain helposti sylkkäriin. Ai se tuplasylkkäri oli aika kiva liike! Ja Pyryhän kääntyy, notkee jätkä.
- valssin suunta. Tai oikeesti se oli puolivalssi, mutta valssasin ensin Pyryn hyppylinjalle. Sitten Janita meni kädet levällään siihen eteen "älä tule tänne". Täs kohtaa nauratti ihan hirveesti. Entinen Sari olis varmaan ollu naama mutrussa.
- rintamasuunta kohti hyppylinjaa. Ihan alussa piti jättää Pyry kahden hypyn taa. Kolmas este oli putki, jonka vieressä lähempänä hyppyä olikin toinen putki (siihen kauempaan piti siis mennä). Ensin tuli olo, ettei uskalla pitää rintamasuuntaa koiraa kohti, mutta niin se vain pelitti hienosti. Eikä kannattanut pitää rintamasuuntaa ihan toiseen suuntaan, tulisi vain turhia mutkia matkaan. Täs oli kohta, jossa piti uskaltaa luottaa itseensä ja koiraan.
Ja tässäkin kohdassa päti tuo "mieti mikä on sinulle ja koiralle helpointa".
- Janitan treeniohje kontakteilta varastamiseen: laita putki 3 metrin päähän vaikka puomin kontaktilta. Jos tuntuu vaikeelta, voi kokeilla koira hihnaan ja hihna avustajalle, niin eipähän lähde omin päin.
Viimeksi kun oltiin Janitalla, saimme vähän noottia, kun Pyry oli hieman vallaton. Nyt saatiin niin kehuja koko ajan, että melkein punastuin. Lopuksi sanoi vielä, että ollaan menty valovuoden verran eteenpäin viimenäkemältä. Kyllä lämmitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti