SAIJAN JOULULAHJA
Saija antoi BC-kasvateilleen treenipäivän joululahjaksi ja Rannikon Timon meitä kouluttamaan. Kiitos. Ahaa-elämyksiä taas tuli heti alkuunsa, eikä päästy sitten juuri alkua pidemmälle.
Pyry meni niinsanotusti läpi mun signaaleista huolimatta. Eli valssikohdassa vaan pisteli menemään eikä koonnu yhtään (saattoi olla myöhässä ja liian köykäset ohjaukset). No sitten kysyi, että annetaanko mennä läpi ja jatkan rataa vai yritetäänkö tehdä asialle jotain. No minä kilttinä tyttönä, vaikka rataa tekikin mieli mennä, päätin yrittää tuota jälkimmäistä. Luuli, ettei Pyry osaa ollenkaan koota.
Kokeiltiin ilman vauhtia yhdellä hypyllä, sanoin että tätähän teen harva se päivä omalla pihalla, oikee, vasen, takaa... näytin, ja hyvinhän tuo kokosi, kun minä olin pysähdyksissä. Hienoa, hyvä, olenkin jotain opettanut lähes oikein, tästä on hyvä jatkaa. Sitten kokeiltiin kahden hypyn väliä. Jes tosi hienosti. Mutta sitten kun siihen tulee mun vauhti ja hyppy onkin vaikka vähän sivulla, se leviää. En osaa ajoittaa sitä pysähdystä kauempaa (kun aina ei ehdi ihan riman viereen eikä tarviikaan) ja kaikkea oikein. Eli ensin mun pysähdys hyvissä ajoin niin Pyry kokoaa ja sitten vasta lupa hypätä.
Samaan hommaan liittyvää eli valssin suunta. Hartialinja 90 astetta rimaan nähden, askel kohti, hetken seis, jolloin koira kokoo, lupa hypätä ja samantien mun käännös kohti seuraavaa estettä. Eikä askeltakaan taaksepäin koiran hypyn suuntaan, ei edes pienenpientä pyöristystä (kuten ennenvanhaan tehtiin valssit). Sitä ei edes ite tajunnu, että teinkö vieläkin jotain sen tapaista. Huoh.
Harmitus silti iski, vaikka tuosta treenistä taisi olla paljonkin hyötyä, kun katseli muita, ja kaikki oli niin paljon taitavampia taas kerran, ja me valuttiin takas alkuun. Mutta saatiinpa joululahjaksi kenties jotain todella arvokasta.
perjantai 27. joulukuuta 2013
26.12.2013 Takaakiertoja Sporttiksella
TAKAAKIERTOJA SPORTTIKSELLA
Piiiitkästä aikaa päästiin treeneihin. Kyllä olikin jo vieroitusoireita. Tuolla on niin kiva treenata, kun ei ole niin kellon päälle. Radalla paljon takaakiertoja, laskin että ainakin 8! Ja meillä pysyi rimat aika hyvin, vaikka ensin pahinta pelkäsinkin. Väsyneenä rupes pudottelee. Yhden miinuksen keksin, kun ei oikein tullut sylkkärikäteen, hyvä jos vilkaisi. Mutta tehtiin sitä vastoin paljon hyviä pätkiä. Vielä kun saisi ne yhdistettyä.
Yksi positiivinen juttu oli putkesta putkeen meno, kun itse olin puomin toisella puolella ja Pyry meni siellä toisella puolella, kun kaksi putkea oli siinä peräkkäin u:na puomin alla. Kyllä ne vaan osaa kääntyä oikein, kun pitää kiinni metrisäännöstä.
Persjättö oli myös mukava tehdä, kunhan vaan teki kaiken ajoissa. Lähetys hypylle ja siitä heti samantien persjättöön. Kun oikein ajoissa teki, niin melkein jäi aikaakin, että olisin voinut kokeilla muurilla vielä takaakiertovalssia.
Sitten jonkun aikaa treenailtiin takaakierto+päällejuoksua. Selkeesti en vaan luottanut ensin koiraan, vaikka lähteehän Pyry herkästi mun liikkeeseen mukaankin. MUISTA sijainti, ennakointi, merkkaus ja ennenkaikkea KATSE! Vaikka monta kertaa tuotakin otin uudestaan, niin kiva sitä silti oli treenata, varsinkin kun äkkäsin (katsojien avustuksella) tuon katseen suuren merkityksen taas tuossakin kohtaa. Kiitos avusta Saija, Pasi ja Laura!
Piiiitkästä aikaa päästiin treeneihin. Kyllä olikin jo vieroitusoireita. Tuolla on niin kiva treenata, kun ei ole niin kellon päälle. Radalla paljon takaakiertoja, laskin että ainakin 8! Ja meillä pysyi rimat aika hyvin, vaikka ensin pahinta pelkäsinkin. Väsyneenä rupes pudottelee. Yhden miinuksen keksin, kun ei oikein tullut sylkkärikäteen, hyvä jos vilkaisi. Mutta tehtiin sitä vastoin paljon hyviä pätkiä. Vielä kun saisi ne yhdistettyä.
Yksi positiivinen juttu oli putkesta putkeen meno, kun itse olin puomin toisella puolella ja Pyry meni siellä toisella puolella, kun kaksi putkea oli siinä peräkkäin u:na puomin alla. Kyllä ne vaan osaa kääntyä oikein, kun pitää kiinni metrisäännöstä.
Persjättö oli myös mukava tehdä, kunhan vaan teki kaiken ajoissa. Lähetys hypylle ja siitä heti samantien persjättöön. Kun oikein ajoissa teki, niin melkein jäi aikaakin, että olisin voinut kokeilla muurilla vielä takaakiertovalssia.
Sitten jonkun aikaa treenailtiin takaakierto+päällejuoksua. Selkeesti en vaan luottanut ensin koiraan, vaikka lähteehän Pyry herkästi mun liikkeeseen mukaankin. MUISTA sijainti, ennakointi, merkkaus ja ennenkaikkea KATSE! Vaikka monta kertaa tuotakin otin uudestaan, niin kiva sitä silti oli treenata, varsinkin kun äkkäsin (katsojien avustuksella) tuon katseen suuren merkityksen taas tuossakin kohtaa. Kiitos avusta Saija, Pasi ja Laura!
lauantai 21. joulukuuta 2013
17.12.2013 Pyry 3 vuotta
PYRY JO 3 VUOTTA!
Veet täytti jo 3 vuotta! Aika rientää kyllä nopeesti. Vastahan me opeteltiin esteitä. Ja kyllä ne yksittäin aika hyvin osataankin. Mutta sen radan tekeminen... kyllä sekin pikkuhiljaa paranee. Ahaa-ilmiöitä tulee vähän väliä.
Ollaan nyt toukokuusta alkaen kisattu jotain parikymmentä kisaa. Se ainoa nolla tuli silloin heti toukokuussa. Sen jälkeen on tullut muutama harmittava vitonen, hyllyjä ja ties mitä. Kovaahan tuo menee, mutta lähinnä sanoisin, että meidän kompastuskivi on kuitenkin nuo kontakteilla pysymiset. Se kun saadaan kuntoon, kuten treeneissä, niin uskon että rupee nolliakin tulemaan. Onhan tuo ihan oma lajinsa Pyry-aksa kuin Inez-aksa. Mutta kyllä Pyryn kanssa on välin turhautumisistakin huolimatta niin makeeta aksailla.
Tokossa ollaan käyty ALO-AVO-ryhmässä treenailemassa. Saatiin suoritettua 3 ykköstulosta ja nyt meillä on sitten TK1. Ens kuussa pitäis kokeilla AVO-luokassa kisaamista. Ei olla vielä ainakaan täysin valmiita, mutta en tiedä ollaanko koskaan sen kummemmin. Haetaan vika-lista jollei muuta. Ihan kivaa se tokoilukin on. Minä vaan aloittelijana oon vähän uuno, enkä tiedä ihan kaikkea. Mutta tehdään mitä osataan.
Paimenessakin käytiin muutamia kertoja ja parhaiten sujui, kun annoin Pyryn vaan itekseen paimentaa ja olin itse hiljaa ja häiritsemättä. Se on niin mammanpoika, että on heti valmiina (...mitä? mitä?) jos mamma avaa suunsa.
Sitä VEPEä halutaan vielä kokeilla, koska Pyry on ihan hulluna uimaan ja noutaa sieltä leluja.
Edelleenkin jaksan ihmetellä, kun olen ollut niin onnekas, että olen Pyryn saanut. Pyry vaan on niin <3. Kiitos kasvattajalle. Terveenä on pysynyt, eikä mene edes pahemmin jumiin. Moottoria löytyy lajiin kuin lajiin. Osaa kuitenkin rauhoittuakin. Kotona on niin helppo. Kadulla ei tartte muille rähistä. Ei hauku. Ei kerjää. Ja ja ja...
Kolme vuotta, eikä suotta! Onnea vielä myös sisaruksille!
Lungisti otettiin syntymäpäivänä!
Veet täytti jo 3 vuotta! Aika rientää kyllä nopeesti. Vastahan me opeteltiin esteitä. Ja kyllä ne yksittäin aika hyvin osataankin. Mutta sen radan tekeminen... kyllä sekin pikkuhiljaa paranee. Ahaa-ilmiöitä tulee vähän väliä.
Ollaan nyt toukokuusta alkaen kisattu jotain parikymmentä kisaa. Se ainoa nolla tuli silloin heti toukokuussa. Sen jälkeen on tullut muutama harmittava vitonen, hyllyjä ja ties mitä. Kovaahan tuo menee, mutta lähinnä sanoisin, että meidän kompastuskivi on kuitenkin nuo kontakteilla pysymiset. Se kun saadaan kuntoon, kuten treeneissä, niin uskon että rupee nolliakin tulemaan. Onhan tuo ihan oma lajinsa Pyry-aksa kuin Inez-aksa. Mutta kyllä Pyryn kanssa on välin turhautumisistakin huolimatta niin makeeta aksailla.
Tokossa ollaan käyty ALO-AVO-ryhmässä treenailemassa. Saatiin suoritettua 3 ykköstulosta ja nyt meillä on sitten TK1. Ens kuussa pitäis kokeilla AVO-luokassa kisaamista. Ei olla vielä ainakaan täysin valmiita, mutta en tiedä ollaanko koskaan sen kummemmin. Haetaan vika-lista jollei muuta. Ihan kivaa se tokoilukin on. Minä vaan aloittelijana oon vähän uuno, enkä tiedä ihan kaikkea. Mutta tehdään mitä osataan.
Paimenessakin käytiin muutamia kertoja ja parhaiten sujui, kun annoin Pyryn vaan itekseen paimentaa ja olin itse hiljaa ja häiritsemättä. Se on niin mammanpoika, että on heti valmiina (...mitä? mitä?) jos mamma avaa suunsa.
Sitä VEPEä halutaan vielä kokeilla, koska Pyry on ihan hulluna uimaan ja noutaa sieltä leluja.
Edelleenkin jaksan ihmetellä, kun olen ollut niin onnekas, että olen Pyryn saanut. Pyry vaan on niin <3. Kiitos kasvattajalle. Terveenä on pysynyt, eikä mene edes pahemmin jumiin. Moottoria löytyy lajiin kuin lajiin. Osaa kuitenkin rauhoittuakin. Kotona on niin helppo. Kadulla ei tartte muille rähistä. Ei hauku. Ei kerjää. Ja ja ja...
Kolme vuotta, eikä suotta! Onnea vielä myös sisaruksille!
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
15.12.2013 Mä näitä polkuja tallaan...
MÄ NÄITÄ POLKUJA TALLAAN ...
Mä näitä ykkösluokan polkuja tallaan kai viimeiseen asti, kun sä rakkaani Pyry kiidät mun edelläin...
Oltiin tän vuoden vikoissa kisoissa Hyvinkäällä. Olipa mulla kolmen vuoden takainen lahjakortti, jonka olin saanut Minnin kanssa, kun noustiin kakkosiin. Eipä noustu nyt, ei saatu yhtään nollaa, edelleenkään. Miten tää ottaa niin koville. Ehkä pitäis ihan minivähän lohduttaa, kun puhuin yhden Rimalaisen kanssa, että ovat vuoden tahkoneet ja nyt saivat ekan nollan, että ilmeisesti näitä kanssasisaria löytyy muitakin. Sanoi, että tällaiset ykkösluokan juoksuradat on ihan syvältä nopeille koirille.
Lenkittely ja lämmittely oli ihan peestä, kun kaikki alueet hallin ulkopuolella oli niin jäässä, että hermothan sillä luistinradalla meni. Ne oli sitten tehtävä sisällä. Mä oon jo kisannut triljoona kertaa mun elämän aikana, niin miksi oi miksi mä vieläkin jännitän. Taas sydän hakkas ja jalat oli kuin betonia. Pystyin silti yllättäen juoksemaan. Tuloksena tänään kaks hyllyä, yks hyvä ja yks vähemmän hyvä.
Ei tullu videoo, kun eihän siellä oikein ollu muita aamulla paikalla kuin kisaajia. Mä muistan juosseeni hullun lailla, mutta en muista radan kulusta mitään. Joku ihmeellinen blackout. En oikeesti ees tiedä missä kohtaa saatiin hylly, ei mitään muistikuvaa. Sen muistan, että heti tokalla hypyllä luulin Pyryn jo lukinneen kakkosen, mutta eipä ollutkaan vaan tuli ohi eka ja siitä eteenpäin se oli vaan menoks. Kepeille meno putkesta onnistui, samoin kaikki kontaktit priimaa. Rimoista en tiedä. Mielestäni suunnittelin kyllä hirmutarkkaan kaikki jarrutuskohdat, vedot, ... mutta se ei vaan mene niinkuin suunnittelee. Kun tulin maaliin, sanoin Pyrylle jotain, että "olipas vauhtia" niin yleisö naurahti. Tulipa mulle yks sanomaankin, että "on sulla tossa vauhdissa tekemistä". Mutta siis ihan hyvä hylly.
Tokassa radassa oli enempi vielä juoksemista, kolmeen kertaan lähes samoja ympyröitä. Pyry tykkäs, että on liian vähän esteitä, kun meni parit ylimääräset esteet. Eli tämä ei niin hyvä hylly.
Eli oon ollu vissiin tuhma, kun en saanut sitä ainoota joululahjaa jota niin toivoin. Koskahan totun tähän ja pystyisin vaan toteamaan "ehkä sit ens kerralla".
Mä näitä ykkösluokan polkuja tallaan kai viimeiseen asti, kun sä rakkaani Pyry kiidät mun edelläin...
Oltiin tän vuoden vikoissa kisoissa Hyvinkäällä. Olipa mulla kolmen vuoden takainen lahjakortti, jonka olin saanut Minnin kanssa, kun noustiin kakkosiin. Eipä noustu nyt, ei saatu yhtään nollaa, edelleenkään. Miten tää ottaa niin koville. Ehkä pitäis ihan minivähän lohduttaa, kun puhuin yhden Rimalaisen kanssa, että ovat vuoden tahkoneet ja nyt saivat ekan nollan, että ilmeisesti näitä kanssasisaria löytyy muitakin. Sanoi, että tällaiset ykkösluokan juoksuradat on ihan syvältä nopeille koirille.
Lenkittely ja lämmittely oli ihan peestä, kun kaikki alueet hallin ulkopuolella oli niin jäässä, että hermothan sillä luistinradalla meni. Ne oli sitten tehtävä sisällä. Mä oon jo kisannut triljoona kertaa mun elämän aikana, niin miksi oi miksi mä vieläkin jännitän. Taas sydän hakkas ja jalat oli kuin betonia. Pystyin silti yllättäen juoksemaan. Tuloksena tänään kaks hyllyä, yks hyvä ja yks vähemmän hyvä.
Ei tullu videoo, kun eihän siellä oikein ollu muita aamulla paikalla kuin kisaajia. Mä muistan juosseeni hullun lailla, mutta en muista radan kulusta mitään. Joku ihmeellinen blackout. En oikeesti ees tiedä missä kohtaa saatiin hylly, ei mitään muistikuvaa. Sen muistan, että heti tokalla hypyllä luulin Pyryn jo lukinneen kakkosen, mutta eipä ollutkaan vaan tuli ohi eka ja siitä eteenpäin se oli vaan menoks. Kepeille meno putkesta onnistui, samoin kaikki kontaktit priimaa. Rimoista en tiedä. Mielestäni suunnittelin kyllä hirmutarkkaan kaikki jarrutuskohdat, vedot, ... mutta se ei vaan mene niinkuin suunnittelee. Kun tulin maaliin, sanoin Pyrylle jotain, että "olipas vauhtia" niin yleisö naurahti. Tulipa mulle yks sanomaankin, että "on sulla tossa vauhdissa tekemistä". Mutta siis ihan hyvä hylly.
Tokassa radassa oli enempi vielä juoksemista, kolmeen kertaan lähes samoja ympyröitä. Pyry tykkäs, että on liian vähän esteitä, kun meni parit ylimääräset esteet. Eli tämä ei niin hyvä hylly.
Eli oon ollu vissiin tuhma, kun en saanut sitä ainoota joululahjaa jota niin toivoin. Koskahan totun tähän ja pystyisin vaan toteamaan "ehkä sit ens kerralla".
tiistai 10. joulukuuta 2013
9.12.2013 Ehtiikö, ehtii
EHTIIKÖ, EHTII
Tän vuoden vikat HiHa-treenit ala Laura R. Oikein hauska rata, jossa mentiin samoja esteitä jopa kolmesti. Piti olla tarkkana millä kierroksella oli menossa. Radalla oli muutama tuollainen ehtii, ei ehdi, ehtii ei ehdi -kohta. Kaikkihan riippuu siitä miten hyvin pääset edelliseltä esteeltä lähtemään. Kun koira osaa ja luotat vaan siihen. Ja kyllähän jopa minä pääsin alusta hyvin lähtemään. Kävelin toki ykkösen kautta kakkoselle merkkaamassa. Mutta kun putki on esim. A:n alla, niin pikkasen on laitettava monoa toisen eteen, että kerkesi ohjaamaan seuraavan hypyn takaa. Varsinaisesti en ihan hypyn viereen kerennytkään, vaan onneksi mun Pyryni osaa (ainakin välillä kun on kuulolla) mennä kierrä-käskyllä takaa ja toisessa kohtaa pelasi eteen-käsky.
Vähän tuppaa seinät tulee vastaan ja sitten pitää muokata rataa vähän alkuperäisestä. Nytkin sitten joku kohta hieman helpottui ja joku kohta vaikeutui. Oli siinä kyllä aika juokseminen ja sitten olisi pitänyt saada yhtäkkiä kääntymään esim. puomille, kun vieressä on vielä putki. Kun käännös onnistui, niin onnistui puomi-putki-erottelukin.
Kepeillä tein persjätön parikin kertaa, ja Pyrde ei siitä häiriintynyt, vaan pujotteli loppuun asti. Kontakteille pysähdyttiin kunnolla. Toki yritti kyllä lähteä liikkeeseen, mutta ei käy, siellähän pysytään! Ja rimoja tuli muutama alas...murr...eniten kun rupes olee ihan väsy ja siihen lopetettiinkin sitten.
Olis kyllä vielä halunnu mennä koko radan, mutta aika ei riittänyt enää toiseen kierrokseen. Voihan... mutta hauskaa oli, ja Pyrykin oli aikas hyvin kuulolla. Kiitos ja Hyvää Joulua kouluttajille! Ensi vuonna uudet kujeet.
Tän vuoden vikat HiHa-treenit ala Laura R. Oikein hauska rata, jossa mentiin samoja esteitä jopa kolmesti. Piti olla tarkkana millä kierroksella oli menossa. Radalla oli muutama tuollainen ehtii, ei ehdi, ehtii ei ehdi -kohta. Kaikkihan riippuu siitä miten hyvin pääset edelliseltä esteeltä lähtemään. Kun koira osaa ja luotat vaan siihen. Ja kyllähän jopa minä pääsin alusta hyvin lähtemään. Kävelin toki ykkösen kautta kakkoselle merkkaamassa. Mutta kun putki on esim. A:n alla, niin pikkasen on laitettava monoa toisen eteen, että kerkesi ohjaamaan seuraavan hypyn takaa. Varsinaisesti en ihan hypyn viereen kerennytkään, vaan onneksi mun Pyryni osaa (ainakin välillä kun on kuulolla) mennä kierrä-käskyllä takaa ja toisessa kohtaa pelasi eteen-käsky.
Vähän tuppaa seinät tulee vastaan ja sitten pitää muokata rataa vähän alkuperäisestä. Nytkin sitten joku kohta hieman helpottui ja joku kohta vaikeutui. Oli siinä kyllä aika juokseminen ja sitten olisi pitänyt saada yhtäkkiä kääntymään esim. puomille, kun vieressä on vielä putki. Kun käännös onnistui, niin onnistui puomi-putki-erottelukin.
Kepeillä tein persjätön parikin kertaa, ja Pyrde ei siitä häiriintynyt, vaan pujotteli loppuun asti. Kontakteille pysähdyttiin kunnolla. Toki yritti kyllä lähteä liikkeeseen, mutta ei käy, siellähän pysytään! Ja rimoja tuli muutama alas...murr...eniten kun rupes olee ihan väsy ja siihen lopetettiinkin sitten.
Olis kyllä vielä halunnu mennä koko radan, mutta aika ei riittänyt enää toiseen kierrokseen. Voihan... mutta hauskaa oli, ja Pyrykin oli aikas hyvin kuulolla. Kiitos ja Hyvää Joulua kouluttajille! Ensi vuonna uudet kujeet.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
8.12.2013 Pientä säätöä
PIENTÄ SÄÄTÖÄ
Tänään ATT:n kisoissa en ainakaan jännittänyt niin paljoo ku eilen. Ja pystyttiin tekee kaks rataa, vaikka toinen olikin hylsy. Ehkä siinä pieni parannus. Loppujen lopuksi en oikein tiennyt edes kenen tekemiä ratoja ne oli, kun siellä oli koko tuomarikollegio. Jokaisella kontaktillakin oli omansa. Ja hei, ei vieläkään yhtään kontaktivirhettä, jei. Kovaa mentiin ja paljon piti mennä väärään päähän putkea. Ja ainakin vastakäden vedot on tänä viikonloppuna pelittäneet tosi hyvin.
Ekalla radalla pelkäsin puomin alastulolla niin, että varastaa ja menee siitä suoraan putkeen (väärin siis). Pyrypäs tartti oikein "tule"käskyn, että läks. Samalla vähän vekkasin ja otin vastakäteen. Ja taisin jäädä vähän ihailemaan, kun ei kosahtanutkaan siihen kohtaan. Seuraavalle mun oli tarkotus tehdä päällejuoksu, vaan olin siis vielä väärällä puolella ja samalla siinä unohtu jarruttaakin. Pyry sitten ajautui pois linjalta (Saijan sanoin) ja lensi keppien ohi.
Myös olin varma, että keppien jälkeen hypyn kautta irtoo helposti putkeen, mutta nähtävästi hidastin liian aikasin vauhtia, kun ehti pyörähtää/kysyä ennen putkea. Oho onpa Ryppy ollut kuulolla nyt viimeaikoina aina vaan paremmin ja paremmin. Eipä siinä kummempaa, suht sujuvaa vauhdikasta menoa. Tuloksena vitonen kepeiltä siis ja sillä päästiin toiseks (2./28), yks nolla ja hyllyjä olikin sitten 20 kpl.
Toisen radan alun hypyt oli vähän vinossa toisiinsa nähden ja siitä renkaalle. Pyryn laukan pituus yllätti mut, vaikka siitä nipin napin oikein selvittiinkin. A:lta rontti varasti liikkeeseen. Kepeille päätin sitten vaihtaa puolta putken ja hypyn välissä, etten ainakaan olisi näköesteenä kepeille, ettei taas tulisi keppivirhe. Suunnittelin siihen myös menosuuntaan pienen käsijarrutuksen, mutta nyt en ole varma, kun ei ole videoo, teinkö sen. Jokatapauksessa meni hienosti kepeille. Valssikin meni hyvin ja nyt otin keinun ja puomin kontaktit kunnolla pysähtyen. Sitten ihan lopussa piti taas viedä vedolla putken ekan suun ohi, joka meni hyvin. Vein ihan putken suulle asti ja jäin sille reunalle oottelee että tekisin pienen puolivalssin, mutta Pyry ampaskin putkesta suoraan eteenpäin ja hypyn ohi. Siinä sitten mietin haenko vielä hypylle ja loppusuoralle, vaan en enää viitsinyt, niin siitä sitten lopulta hylly.
Aatelkaa, mulle jäi yllättäen ihan hyvä fiilis viikonlopun kisoista. Toki paremminkin olis voinu mennä ja nolliakin tulla. Ehkä ne vielä joskus, kun kokoajan opin lisää tuon Pyrhösen kanssa menemisestä.
Palkintojen takia en tietty kisaa, mut olin kyl vähän pettyny, kun sain hopeasta ruusukkeen ja pienen pytyn eikä ees koiralle mitään. Ja kummallakaan en tee mitään, olis edes saanu vaihtaa pullaan vaikka.
Tänään ATT:n kisoissa en ainakaan jännittänyt niin paljoo ku eilen. Ja pystyttiin tekee kaks rataa, vaikka toinen olikin hylsy. Ehkä siinä pieni parannus. Loppujen lopuksi en oikein tiennyt edes kenen tekemiä ratoja ne oli, kun siellä oli koko tuomarikollegio. Jokaisella kontaktillakin oli omansa. Ja hei, ei vieläkään yhtään kontaktivirhettä, jei. Kovaa mentiin ja paljon piti mennä väärään päähän putkea. Ja ainakin vastakäden vedot on tänä viikonloppuna pelittäneet tosi hyvin.
Ekalla radalla pelkäsin puomin alastulolla niin, että varastaa ja menee siitä suoraan putkeen (väärin siis). Pyrypäs tartti oikein "tule"käskyn, että läks. Samalla vähän vekkasin ja otin vastakäteen. Ja taisin jäädä vähän ihailemaan, kun ei kosahtanutkaan siihen kohtaan. Seuraavalle mun oli tarkotus tehdä päällejuoksu, vaan olin siis vielä väärällä puolella ja samalla siinä unohtu jarruttaakin. Pyry sitten ajautui pois linjalta (Saijan sanoin) ja lensi keppien ohi.
Myös olin varma, että keppien jälkeen hypyn kautta irtoo helposti putkeen, mutta nähtävästi hidastin liian aikasin vauhtia, kun ehti pyörähtää/kysyä ennen putkea. Oho onpa Ryppy ollut kuulolla nyt viimeaikoina aina vaan paremmin ja paremmin. Eipä siinä kummempaa, suht sujuvaa vauhdikasta menoa. Tuloksena vitonen kepeiltä siis ja sillä päästiin toiseks (2./28), yks nolla ja hyllyjä olikin sitten 20 kpl.
Toisen radan alun hypyt oli vähän vinossa toisiinsa nähden ja siitä renkaalle. Pyryn laukan pituus yllätti mut, vaikka siitä nipin napin oikein selvittiinkin. A:lta rontti varasti liikkeeseen. Kepeille päätin sitten vaihtaa puolta putken ja hypyn välissä, etten ainakaan olisi näköesteenä kepeille, ettei taas tulisi keppivirhe. Suunnittelin siihen myös menosuuntaan pienen käsijarrutuksen, mutta nyt en ole varma, kun ei ole videoo, teinkö sen. Jokatapauksessa meni hienosti kepeille. Valssikin meni hyvin ja nyt otin keinun ja puomin kontaktit kunnolla pysähtyen. Sitten ihan lopussa piti taas viedä vedolla putken ekan suun ohi, joka meni hyvin. Vein ihan putken suulle asti ja jäin sille reunalle oottelee että tekisin pienen puolivalssin, mutta Pyry ampaskin putkesta suoraan eteenpäin ja hypyn ohi. Siinä sitten mietin haenko vielä hypylle ja loppusuoralle, vaan en enää viitsinyt, niin siitä sitten lopulta hylly.
Aatelkaa, mulle jäi yllättäen ihan hyvä fiilis viikonlopun kisoista. Toki paremminkin olis voinu mennä ja nolliakin tulla. Ehkä ne vielä joskus, kun kokoajan opin lisää tuon Pyrhösen kanssa menemisestä.
Palkintojen takia en tietty kisaa, mut olin kyl vähän pettyny, kun sain hopeasta ruusukkeen ja pienen pytyn eikä ees koiralle mitään. Ja kummallakaan en tee mitään, olis edes saanu vaihtaa pullaan vaikka.
lauantai 7. joulukuuta 2013
7.12.2013 PorSK Vuokkosilla
PorSK KISAT VUOKKOSILLA
Radat oli Muotkan Esan ja ihan tehtävissä, niinkuin aina. Ja ekalta radalta se nolla olis pitäny vähintään ottaa. Helpohko rata, jossa yksi kohta tuotti jo suunnittelussa päänvaivaa. Keinulta hyppy, jonka takana oli ykköshyppy ja jatkui vielä parin hypyn kautta putkeen, jossa oli taas vaara mennä puomille. Suunnittelin siihen vetäväni vastakädellä Pyryn mukaan pieneen kaarrokseen, ettei hyppää pitkälle ja samalla sinne ykköselle. Mutta tein sen liian tiukasti ja Pyry olikin tällä kertaa oikein kuuliainen ja tuli mun mukaan ohi esteen. No toinen moka tuli, kun meni renkaan jälkeen (kulma noin 90 astetta) liian kovaa kepeille. Ei vaan taipunut. Lopputulos kymppi.
Ratoihin muuten sai tutustua jo ainakin puoltuntia aiemmin ihan omassa rauhassa. Oikea rataantutustuminen oli sitten ajallaan. Hieman erikoista. Hienoa, että sai rauhassa tutustua, mutta liikakin voi olla liikaa. Ehtii hermoilla ja vaihtaa ohjausta moneen kertaan. Ja totesin, että eipä se muuksi muutu vaikka olisin siellä koko päivän. Tein kyllä juuri sen mihin suunnittelussani lopulta päädyin. Ja sössittiin juuri ne pelkäämäni kohdat.
Toinen rata oli sitten hylly. Rata alkoi kolmen hypyn suoralla putkeen (vika hyppy innarina), josta piti mennä kepeille. No keppikulma nyt oli mitä oli. Enivei kun ekalla radalla Pyry oli jo liian kovaa mennyt kepeille, niin ajattelin tehdä sellasen suht tehokkaan jarrutuksen ennen sitä. Mutta enhän ehtinyt kissaa sanoa, kun Pyry jo tuli putkesta ja samantien meni mun käden mukana vieressä taaempana olevalle hypylle. Juu kädet vähän heilahti. No jatkettiin rataa ja keinulta jo lähti aavistuksen liian liukkaasti, niin A:lla lähti sitten yhellä nykäyksellä ja palautin takasin ja pihalle. Kiitos ja näkemiin. Ja nyt pitää lisätä tuohon kepeille menoon, jonka Saija vinkkasi, että rintamasuunta kepeille ja käsi niinkuin antaisit namia sillee taaksepäin, en osaa selittää. Todellakin, miksen jarruttaisi juuri noin. Vähän niinku samoin ku tehdään esim. putkijarru. Voi että mä oon alottelija.
Harmittaa vähän tottakai, mutta ei paljoo, koska eka rata jäi mieleen ihan positiiviseksi tekemiseksi. Sitä paitsi ykskään rima eikä muurinpalikka pudonnu. Ne kontaktit vaan sais olla paljon paljon varmemmat. Ja sit ois kivempi jos tää ohjaaja ei tärisis niin paljoo, vois aavistuksen auttaa asiaa. Huvittavaa on, että Jaksi ja Ninja tais tehdä kans kympin ja hyllyn ja hyllyradalla vielä moka tuli tasantarkkaa samassa kohdassa about samalla lailla (opittu Hiiden Haukuissa?).
Se mikä oikeesti jäi harmittamaan oli se, että sieltä kakkosradalta jäi taas pari naminamikohtaa, joita olisin halunnu kokeilla.
Ja huomenna sitten uus yritys Liedossa.
Käytiin Pyryn kaa Mustis&Mirris punnimassa. Takki päällä 19,4 kg!
Radat oli Muotkan Esan ja ihan tehtävissä, niinkuin aina. Ja ekalta radalta se nolla olis pitäny vähintään ottaa. Helpohko rata, jossa yksi kohta tuotti jo suunnittelussa päänvaivaa. Keinulta hyppy, jonka takana oli ykköshyppy ja jatkui vielä parin hypyn kautta putkeen, jossa oli taas vaara mennä puomille. Suunnittelin siihen vetäväni vastakädellä Pyryn mukaan pieneen kaarrokseen, ettei hyppää pitkälle ja samalla sinne ykköselle. Mutta tein sen liian tiukasti ja Pyry olikin tällä kertaa oikein kuuliainen ja tuli mun mukaan ohi esteen. No toinen moka tuli, kun meni renkaan jälkeen (kulma noin 90 astetta) liian kovaa kepeille. Ei vaan taipunut. Lopputulos kymppi.
Ratoihin muuten sai tutustua jo ainakin puoltuntia aiemmin ihan omassa rauhassa. Oikea rataantutustuminen oli sitten ajallaan. Hieman erikoista. Hienoa, että sai rauhassa tutustua, mutta liikakin voi olla liikaa. Ehtii hermoilla ja vaihtaa ohjausta moneen kertaan. Ja totesin, että eipä se muuksi muutu vaikka olisin siellä koko päivän. Tein kyllä juuri sen mihin suunnittelussani lopulta päädyin. Ja sössittiin juuri ne pelkäämäni kohdat.
Toinen rata oli sitten hylly. Rata alkoi kolmen hypyn suoralla putkeen (vika hyppy innarina), josta piti mennä kepeille. No keppikulma nyt oli mitä oli. Enivei kun ekalla radalla Pyry oli jo liian kovaa mennyt kepeille, niin ajattelin tehdä sellasen suht tehokkaan jarrutuksen ennen sitä. Mutta enhän ehtinyt kissaa sanoa, kun Pyry jo tuli putkesta ja samantien meni mun käden mukana vieressä taaempana olevalle hypylle. Juu kädet vähän heilahti. No jatkettiin rataa ja keinulta jo lähti aavistuksen liian liukkaasti, niin A:lla lähti sitten yhellä nykäyksellä ja palautin takasin ja pihalle. Kiitos ja näkemiin. Ja nyt pitää lisätä tuohon kepeille menoon, jonka Saija vinkkasi, että rintamasuunta kepeille ja käsi niinkuin antaisit namia sillee taaksepäin, en osaa selittää. Todellakin, miksen jarruttaisi juuri noin. Vähän niinku samoin ku tehdään esim. putkijarru. Voi että mä oon alottelija.
Harmittaa vähän tottakai, mutta ei paljoo, koska eka rata jäi mieleen ihan positiiviseksi tekemiseksi. Sitä paitsi ykskään rima eikä muurinpalikka pudonnu. Ne kontaktit vaan sais olla paljon paljon varmemmat. Ja sit ois kivempi jos tää ohjaaja ei tärisis niin paljoo, vois aavistuksen auttaa asiaa. Huvittavaa on, että Jaksi ja Ninja tais tehdä kans kympin ja hyllyn ja hyllyradalla vielä moka tuli tasantarkkaa samassa kohdassa about samalla lailla (opittu Hiiden Haukuissa?).
Se mikä oikeesti jäi harmittamaan oli se, että sieltä kakkosradalta jäi taas pari naminamikohtaa, joita olisin halunnu kokeilla.
Ja huomenna sitten uus yritys Liedossa.
Käytiin Pyryn kaa Mustis&Mirris punnimassa. Takki päällä 19,4 kg!
torstai 5. joulukuuta 2013
5.12.2013 Yllärireenit
YLLÄRIREENIT
Mulla oli koulutusvuoro ja Taru ilmotti olevansa kipee ja sanoi, että ota se Pyry mukaas. Kiitos Taru. No loppujen lopuks onneks otin, kun paikalla oli vaan Krista Tomyn tilalla ja Katri kahella koiralla. Ehdittiin oikein hyvin tehdä vaikka mitä.
Suunniteltiin Kristan kanssa jo siinä paikalla olevista esteistä treenirata, kun luultiin olevamme eka ihan kaksistaan. Ja siitä radasta tulikin aika hyvä, sopivan haastava. Ja oli sitä ihan kiva kouluttaakin, "älä tee niinku mä teen, vaan niinku mä sanon". Krista koulutteli sitten mua, kiitos.
Parin putken ja kontaktien keskellä neljä hyppyä melkeinpä neliössä. Meille Pyryn kanssa oli vaikea kulman yli takaahypyn jälkeinen hyppy taas takaa, kun sivulla oli kivasti ansahyppy. Siinä oli muutamakin vaihtoehto. Parhaat oli backlap ja toinen niistopersjättö. Ja tuo jälkimmäinen oli meille ehdottomasti sujuvampi ja varmempi. Yritin kuitenkin tahkota tuota backlappia, mutta Pyry eksyi koko ajan ansaesteelle eka, kun olin myöhässä ja rintamasuunta aukes väkisin jne. Että se itse backlap ei ollut se ongelma (kyllä irtoo), vaan saada Pyry sinne takaakiertoon.
Toinen haastavampi paikka oli putkesta peräkkäin pari pakkovalssia. Ja siinäkin toisella vaihtoehtona taas backlap. Siinä taas backlap oli meille helpompi. Toinen pakkovalssi oli haastava, koska Pyry ei oikein merkistä lukenut sitä ensimmäistä, niin en päässyt tarpeeks aikasin irti siitä, ja tuli kiire. Mutta kyllä ne onnistui silti.
Lopulta jäin hallille yksin vähäksi aikaa, tein pari kertaa radan ja muutaman kontaktin kaupanpäälle. Ja menipä nyt hyvin, kaikki.
Mulla oli koulutusvuoro ja Taru ilmotti olevansa kipee ja sanoi, että ota se Pyry mukaas. Kiitos Taru. No loppujen lopuks onneks otin, kun paikalla oli vaan Krista Tomyn tilalla ja Katri kahella koiralla. Ehdittiin oikein hyvin tehdä vaikka mitä.
Suunniteltiin Kristan kanssa jo siinä paikalla olevista esteistä treenirata, kun luultiin olevamme eka ihan kaksistaan. Ja siitä radasta tulikin aika hyvä, sopivan haastava. Ja oli sitä ihan kiva kouluttaakin, "älä tee niinku mä teen, vaan niinku mä sanon". Krista koulutteli sitten mua, kiitos.
Parin putken ja kontaktien keskellä neljä hyppyä melkeinpä neliössä. Meille Pyryn kanssa oli vaikea kulman yli takaahypyn jälkeinen hyppy taas takaa, kun sivulla oli kivasti ansahyppy. Siinä oli muutamakin vaihtoehto. Parhaat oli backlap ja toinen niistopersjättö. Ja tuo jälkimmäinen oli meille ehdottomasti sujuvampi ja varmempi. Yritin kuitenkin tahkota tuota backlappia, mutta Pyry eksyi koko ajan ansaesteelle eka, kun olin myöhässä ja rintamasuunta aukes väkisin jne. Että se itse backlap ei ollut se ongelma (kyllä irtoo), vaan saada Pyry sinne takaakiertoon.
Toinen haastavampi paikka oli putkesta peräkkäin pari pakkovalssia. Ja siinäkin toisella vaihtoehtona taas backlap. Siinä taas backlap oli meille helpompi. Toinen pakkovalssi oli haastava, koska Pyry ei oikein merkistä lukenut sitä ensimmäistä, niin en päässyt tarpeeks aikasin irti siitä, ja tuli kiire. Mutta kyllä ne onnistui silti.
Lopulta jäin hallille yksin vähäksi aikaa, tein pari kertaa radan ja muutaman kontaktin kaupanpäälle. Ja menipä nyt hyvin, kaikki.
maanantai 2. joulukuuta 2013
2.12.2013 Pää jäi kyydistä
PÄÄ JÄI KYYDISTÄ
Miksi en pysty keskittymään? Miksi unohtelen? Miksi en kestä haukkumista? Miksi olen saamaton? Miksi en tee kunnolla? Miksi selittelen? Miksi en pysty iloitsemaan pienistä jutuista? Miksi me ei päästä kokonaista rataa? Miksi teen yksin järkevämmin? Miksi en pysty kisoissa olemaan rentona? Miksi vertaan muihin? Miksi turhaudun? Miksi kiukuttelen lähimmille? Miksi masentaa? Miksi pää jää kyydistä?
Tänään se pää tais jäädä meiltä molemmilta sinne lähtöön. Pyry möykkäs mennessään tavallista enemmän. Miljoonaa mentiin taas yllättäen. Rimoja putos takaakierroissa ja muissa kiekuroissa tavallista enemmän.
Mulla taas pää jotenkin sekaisin, liikaa ajatuksia. En pystynyt päättämään miten ohjaan kolmoshypyn. Ja sitten kun olin päättänyt, ajatus oli vielä siinä toisessa vaihtoehdossa. Piti oikein kiukustua Pyrylle. Olisko jotain vaaleenpunasia pillereitä tällasiin vaivoihin? Sellasia, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin tanssi.
Muutaman kerran laitoin Pyryn maahan rauhottumaan, kun tuntui käyvän vähän kierroksilla. Paljon meni hyvinkin, mutta en vain pysty iloitsemaan paljoo niistäkään. Pelko iskee persuksille, kun pitäis mennä kisaamaan viikonloppuna.
Yksi hyvä huomio tehtiin, jota en ole tajunnut juurikaan tekeväni. Nimittäin heiluttelin käsiä vähän levottomasti ja Pyryhän lukee niitä ja lentää lahjakkaasti käsien suuntaan. Oonko tehnyt sitä aina vai teinkö vaan tänään? Pyryn liikkeistä päätellen oon tehnyt sitä jo jonkin aikaa. Esim. pyörityksissä (mitä en tykkää ollenkaan tehdä ja olenkin niitä vältellyt) muistettava pitää koiranpuoleinen käsi visusti alhaalla.
Mutta joo paljon oli hyvääkin. Ne tavalliset, lähdöt, kepit ja kontaktitkin aika hyvät. Läks kyllä, kun sanoin "pallo", mutta pysähtyi kuitenkin. Sainpa tehtyä yhden suht hyvän jarrutuksenkin. Ja suuttumisen jälkeen olipa poika kuulolla, sain jopa tekemään kiellon keinulta, kun en ajoissa kertonut. Ja hyvin irtosi takaa pimeeseen putkikulmaan. Ja vielä vasen-käskyllä hypyltä kepeille.
Noihin miksi-juttuihin on varmaan montakin syytä, mutta kannattais ottaa kuitenkin pää jo lähdöstä mukaan.
Miksi en pysty keskittymään? Miksi unohtelen? Miksi en kestä haukkumista? Miksi olen saamaton? Miksi en tee kunnolla? Miksi selittelen? Miksi en pysty iloitsemaan pienistä jutuista? Miksi me ei päästä kokonaista rataa? Miksi teen yksin järkevämmin? Miksi en pysty kisoissa olemaan rentona? Miksi vertaan muihin? Miksi turhaudun? Miksi kiukuttelen lähimmille? Miksi masentaa? Miksi pää jää kyydistä?
Tänään se pää tais jäädä meiltä molemmilta sinne lähtöön. Pyry möykkäs mennessään tavallista enemmän. Miljoonaa mentiin taas yllättäen. Rimoja putos takaakierroissa ja muissa kiekuroissa tavallista enemmän.
Mulla taas pää jotenkin sekaisin, liikaa ajatuksia. En pystynyt päättämään miten ohjaan kolmoshypyn. Ja sitten kun olin päättänyt, ajatus oli vielä siinä toisessa vaihtoehdossa. Piti oikein kiukustua Pyrylle. Olisko jotain vaaleenpunasia pillereitä tällasiin vaivoihin? Sellasia, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin tanssi.
Muutaman kerran laitoin Pyryn maahan rauhottumaan, kun tuntui käyvän vähän kierroksilla. Paljon meni hyvinkin, mutta en vain pysty iloitsemaan paljoo niistäkään. Pelko iskee persuksille, kun pitäis mennä kisaamaan viikonloppuna.
Yksi hyvä huomio tehtiin, jota en ole tajunnut juurikaan tekeväni. Nimittäin heiluttelin käsiä vähän levottomasti ja Pyryhän lukee niitä ja lentää lahjakkaasti käsien suuntaan. Oonko tehnyt sitä aina vai teinkö vaan tänään? Pyryn liikkeistä päätellen oon tehnyt sitä jo jonkin aikaa. Esim. pyörityksissä (mitä en tykkää ollenkaan tehdä ja olenkin niitä vältellyt) muistettava pitää koiranpuoleinen käsi visusti alhaalla.
Mutta joo paljon oli hyvääkin. Ne tavalliset, lähdöt, kepit ja kontaktitkin aika hyvät. Läks kyllä, kun sanoin "pallo", mutta pysähtyi kuitenkin. Sainpa tehtyä yhden suht hyvän jarrutuksenkin. Ja suuttumisen jälkeen olipa poika kuulolla, sain jopa tekemään kiellon keinulta, kun en ajoissa kertonut. Ja hyvin irtosi takaa pimeeseen putkikulmaan. Ja vielä vasen-käskyllä hypyltä kepeille.
Noihin miksi-juttuihin on varmaan montakin syytä, mutta kannattais ottaa kuitenkin pää jo lähdöstä mukaan.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
1.12.2013 Noutaja
NOUTAJA
Kääk nyt on jo joulukuu ja aika se vaan lentää. Tammikuussa olis tokokokeet, mutta ei taida meistä olla sinne vielä. Niin paljon on vielä kesken ja en vaan saa aikaseksi treenata enkä aina osaakaan. Ja se mitä luulen osaavani, niin ei sitten osatakaan tai se leviääkin. En tiä tuleeko Pyrystä noutajaa, mutta sitä tänään harjoiteltiin.
Heli heti katsoi, että jaaha koomaa pukkaa. Pyry tuijottaa kapulaa ihan tikkana ja on valmiina noutamaan, kunhan joku vaan antais käskyn. Ja tänään itseasiassa meinasi jopa varastaa sinne. Kyllähän mä olen sen koomailun havainnu, mut en ole tajunnu/osannu puuttuu siihen. Olen yrittänyt saada Pyryä kiertämään kapulalle. Läheltä se onnistuu, mutta kun se on kauempana, niin menee suorinta tietä, kolmen metrin jarrutuksilla, korjaa muutaman kerran kapulan asentoa ja tuo sen sitten kyllä mulle ja irrottaa nätisti.
Nyt sitten treenattiin siten, että Pyry perusasennossa vierellä, heitin kapulan ihan lähelle ja sitten vaan odotettiin, että Pyry irrottaa katseensa kapulasta ja katsoo mua. Ja heti palkka ja leikitys toiseen suuntaan. No aiemminhan olen opettanut, että valmis-käskyllä katsoo mua. Nyt en sanonut mitään, meni siinä hetki ennenkuin luovutti. Tätä tein jokusen kerran. Sitten seurautin niin, että mentiin kapulan läheltä. Siinä ei kapula häirinnyt. Lopuksi otin vielä pelkkää pitoa palkaten.
Hyvä ja valaiseva treeni.
Kääk nyt on jo joulukuu ja aika se vaan lentää. Tammikuussa olis tokokokeet, mutta ei taida meistä olla sinne vielä. Niin paljon on vielä kesken ja en vaan saa aikaseksi treenata enkä aina osaakaan. Ja se mitä luulen osaavani, niin ei sitten osatakaan tai se leviääkin. En tiä tuleeko Pyrystä noutajaa, mutta sitä tänään harjoiteltiin.
Heli heti katsoi, että jaaha koomaa pukkaa. Pyry tuijottaa kapulaa ihan tikkana ja on valmiina noutamaan, kunhan joku vaan antais käskyn. Ja tänään itseasiassa meinasi jopa varastaa sinne. Kyllähän mä olen sen koomailun havainnu, mut en ole tajunnu/osannu puuttuu siihen. Olen yrittänyt saada Pyryä kiertämään kapulalle. Läheltä se onnistuu, mutta kun se on kauempana, niin menee suorinta tietä, kolmen metrin jarrutuksilla, korjaa muutaman kerran kapulan asentoa ja tuo sen sitten kyllä mulle ja irrottaa nätisti.
Nyt sitten treenattiin siten, että Pyry perusasennossa vierellä, heitin kapulan ihan lähelle ja sitten vaan odotettiin, että Pyry irrottaa katseensa kapulasta ja katsoo mua. Ja heti palkka ja leikitys toiseen suuntaan. No aiemminhan olen opettanut, että valmis-käskyllä katsoo mua. Nyt en sanonut mitään, meni siinä hetki ennenkuin luovutti. Tätä tein jokusen kerran. Sitten seurautin niin, että mentiin kapulan läheltä. Siinä ei kapula häirinnyt. Lopuksi otin vielä pelkkää pitoa palkaten.
Hyvä ja valaiseva treeni.
maanantai 25. marraskuuta 2013
25.11.2013 Jäätymistä ilmassa
JÄÄTYMISTÄ ILMASSA
Ulkona pakastaa ja näköjään sitä voi jäätyä sisälläkin. Kuulemma meni hyvin treenit tuota jäätymistä lukuunottamatta. Eilen tais käydä ihan samoin ja aiemminkin. Saija antoikin kotiläksyksi opetella vaan ratoja. En oo kyllä vielä kisaratoja unohtanu (tai en ainakaan muista ;) ), ja toivottavasti sitä ensimmäistäkään ei tule. Toisinaan tajuun sen, kun keskityn johonki kohtaan niin paljon, että silloin unohtuu jatko. Mutta tässä unohdin sen aina samassa kohtaa. Vanhuus...?
Voi kun olis ollu video, niin itekin näkis miten meni. Tehtiin rataa oikeessa järjestyksessä ... ei kontaktivirheitä ...eikä rimoja pudonnu, ni vissiin se sit meni aika hyvin. Häkellyttävää. En varmaan muistanu ees kiittää Saijaa. No kylhän sitä vähän reenattiin ensin, et ei ihan laakista kuitenkaan nollanpoikasta.
Alussa piti jarruttaa niin ajoissa ja ois saanu tehdä sen vieläkin voimakkaammin, jos nyt jotain parannettavaa siihen haluaa. Niistopersjätöt jees, kunhan vaan muistaa pitää katseen koirassa. Ja tämä koski tietysti koko rataa, mutta varsinkin tuollaisissa käännöksissä, muuten rima lentää. Puolivalssi ja persjättö (kahdella eri tapaa) ennen keinua jäi tekemättä, mutta meni se noinkin.
Hyvin kääntyi poispäinkäännöksellä kepeille. Käväisi kyllä mielessä pystyykö kääntymään noin tiukasti tuolla vauhdilla ja ihan superisti, samoin kokeilin takaa kiertämistä, ja edessä persjättö, hyvin kesti. Yhden kerran lähti kepeiltä yhtä liian aikasin, kun kepit seinään päin ja minä pysähdyin siinä kohtaa (kunto loppui). Voin olla kaukanakin kunhan liike jatkuu ja käsi näyttää ja katse kans. Putkesta kepeille sen sijaan vähän tökki, pitäis saada pikku jarru tehtyä/tai huomio, ettei ryntää täyttä vauhtia ohi.
Keppien jälkeinen hyppy oli vähän sellasessa paikassa, että ohjaaja tuppas herkästi peittämään koiralta näkyvyyden sille. Niinpä mäkin sain Pyryn eka kääntymään väärään suuntaan. Putki-A-erottelu meni joka kerta oikein.
Ja se jäätymiskohta, putkesta ei sen kummempaa kuin pari hyppyä ässänä. Mutta ehkä en suunnitellutkaan sitä kohtaa kunnolla, kun en oikein tiennyt mikä siihen olisi paras ohjaus. Ja se oli lopulta pakkovalssi. Ja siinäkin muista merkkaus, niin voi lähteä jo eteenpäin.
Oho tulipas taas tarinaa. Mutta ehkä tärkeimmät muistettavat; katso koiraa, rintamasuunta ponnistuspaikkaa kohti, merkkaus ja Pyryllä vielä voimakkaampi ohjaus, sellasia ensiarvoisen tärkeitä juttuja.
Ulkona pakastaa ja näköjään sitä voi jäätyä sisälläkin. Kuulemma meni hyvin treenit tuota jäätymistä lukuunottamatta. Eilen tais käydä ihan samoin ja aiemminkin. Saija antoikin kotiläksyksi opetella vaan ratoja. En oo kyllä vielä kisaratoja unohtanu (tai en ainakaan muista ;) ), ja toivottavasti sitä ensimmäistäkään ei tule. Toisinaan tajuun sen, kun keskityn johonki kohtaan niin paljon, että silloin unohtuu jatko. Mutta tässä unohdin sen aina samassa kohtaa. Vanhuus...?
Voi kun olis ollu video, niin itekin näkis miten meni. Tehtiin rataa oikeessa järjestyksessä ... ei kontaktivirheitä ...eikä rimoja pudonnu, ni vissiin se sit meni aika hyvin. Häkellyttävää. En varmaan muistanu ees kiittää Saijaa. No kylhän sitä vähän reenattiin ensin, et ei ihan laakista kuitenkaan nollanpoikasta.
Alussa piti jarruttaa niin ajoissa ja ois saanu tehdä sen vieläkin voimakkaammin, jos nyt jotain parannettavaa siihen haluaa. Niistopersjätöt jees, kunhan vaan muistaa pitää katseen koirassa. Ja tämä koski tietysti koko rataa, mutta varsinkin tuollaisissa käännöksissä, muuten rima lentää. Puolivalssi ja persjättö (kahdella eri tapaa) ennen keinua jäi tekemättä, mutta meni se noinkin.
Hyvin kääntyi poispäinkäännöksellä kepeille. Käväisi kyllä mielessä pystyykö kääntymään noin tiukasti tuolla vauhdilla ja ihan superisti, samoin kokeilin takaa kiertämistä, ja edessä persjättö, hyvin kesti. Yhden kerran lähti kepeiltä yhtä liian aikasin, kun kepit seinään päin ja minä pysähdyin siinä kohtaa (kunto loppui). Voin olla kaukanakin kunhan liike jatkuu ja käsi näyttää ja katse kans. Putkesta kepeille sen sijaan vähän tökki, pitäis saada pikku jarru tehtyä/tai huomio, ettei ryntää täyttä vauhtia ohi.
Keppien jälkeinen hyppy oli vähän sellasessa paikassa, että ohjaaja tuppas herkästi peittämään koiralta näkyvyyden sille. Niinpä mäkin sain Pyryn eka kääntymään väärään suuntaan. Putki-A-erottelu meni joka kerta oikein.
Ja se jäätymiskohta, putkesta ei sen kummempaa kuin pari hyppyä ässänä. Mutta ehkä en suunnitellutkaan sitä kohtaa kunnolla, kun en oikein tiennyt mikä siihen olisi paras ohjaus. Ja se oli lopulta pakkovalssi. Ja siinäkin muista merkkaus, niin voi lähteä jo eteenpäin.
Oho tulipas taas tarinaa. Mutta ehkä tärkeimmät muistettavat; katso koiraa, rintamasuunta ponnistuspaikkaa kohti, merkkaus ja Pyryllä vielä voimakkaampi ohjaus, sellasia ensiarvoisen tärkeitä juttuja.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
24.11.2013 Tän vuoden vika Sonja
TÄN VUODEN VIKA SONJA
Nyt ei ihan jääty alkuun, kun juututtiin 7-8:lle. Tavallaan jäätiin kuitenkin, kun esteet 1-8 oli yksi kokonaisuus. Ja tein sitten sitä pätkää eräänkin kerran.
Ensin tein oman suunnitelman mukaan, jossa neloselle vastakäännös ja sit menoks, pituuden jälkeen piti saada hypyltä kääntymään oikealle ja A:n takana olevaan putkeen, tein pituudelta takaaleikkauksen. Siinä Sonja sitten yllättäen sanoi, että melkein ehdin sinne pituuden ja hypyn väliin tekemään persjätön. Ai ehdin vai, no yritetään sitten. Auts joo, ehdin jopa pari kertaa, mut sit Pyry ei osannu lukee sitä juttuu. Toki mullakin oli ajoitusvaikeuksia, välillä liian aikasessa ja välillä myöhässä. Mut hei, mielestäni ainakin videolta katottuani sain aika kivasti tehtyä vastakäännöksen ja pääsin menee vauhdilla eteenpäin. Määhän ihan juoksin.
Muissa kohdis ei suurempia ongelmia. Vaan tuo yksi harmillinen, joka oli toki haasteellinen kohta kelle vaan. Nyt jäi vähän kaivelemaan, hyvällä tavalla, tahtois kokeilla sitä rauhassa vielä ja saada tietty onnistumaankin. Se oli sellanen naminamikohta. Erittäin haasteellinen, mutta niin namia, kun onnistuu. Ai, olisin viel halunnu kokeilla putki-hyppy-puomi:a persjätöillä. Se tuntuis sujuvalta, vaikkei niidenkään ajoitukset helppoja ole. Mut sitä ei nyt ehditty.
Ja kontaktit! Jiihaa! En ainakaan huomannu, et Pyry olis kertaakaan varastanu. Niin siistii! Hyvin pystyin tekee persjätönki keinun alastulolla. Ja A:lta lähes 90 astetta kepeille hienosti, samoin kuin reilu sivuirtoominen. Paljon hyvää, mut valehtelisin jos väittäisin, ettei tuo hankala kohtakin jäänyt mieleen. Mutta hyvä mieli jäi, kun kuitenkin paljon onnistuikin. Ja vaikka videolta katsoin, että uudestaan uudestaan, niin se ei näyttänyt ollenkaan huonolta. Ens vuonna näitä sitten jatketaan joka toinen keskiviikko.
TOKOSSA HYPPY JA KAUKOT
Molemmat sujuu, mutta sain molempiin hyvät vinkit. Näitä sitten treenailemaan.
AVO-hypyssä Pyry hyppää lähelle, mutta Sadun mielestä ei haittaa, kun pystyy tosi hyvin hyppäämään kuitenkin vielä takaisin. Ja myöhemmissä luokissa on enää vaan hyppynoutoja. Niin ei kannata turhaa päätä vaivata hyppyyttämällä kauemmaksi.
Kaukoissa taas Pyry rullaa maasta istumaan, vähän kuin hidastetusta elokuvasta. Siihen kotiläksy, että ihan läheltä namin kanssa nopealla käden liikkeellä lähes "työnnät" Pyryn taaksepäin istumaan. Ja koska maahanmenoissa "putoo" hyvin, niin näin sitten saan tuon istumisenkin vauhdikkaaksi (jalat pomppaa yhdellä "loikalla" taaksepäin).
Nyt ei ihan jääty alkuun, kun juututtiin 7-8:lle. Tavallaan jäätiin kuitenkin, kun esteet 1-8 oli yksi kokonaisuus. Ja tein sitten sitä pätkää eräänkin kerran.
Ensin tein oman suunnitelman mukaan, jossa neloselle vastakäännös ja sit menoks, pituuden jälkeen piti saada hypyltä kääntymään oikealle ja A:n takana olevaan putkeen, tein pituudelta takaaleikkauksen. Siinä Sonja sitten yllättäen sanoi, että melkein ehdin sinne pituuden ja hypyn väliin tekemään persjätön. Ai ehdin vai, no yritetään sitten. Auts joo, ehdin jopa pari kertaa, mut sit Pyry ei osannu lukee sitä juttuu. Toki mullakin oli ajoitusvaikeuksia, välillä liian aikasessa ja välillä myöhässä. Mut hei, mielestäni ainakin videolta katottuani sain aika kivasti tehtyä vastakäännöksen ja pääsin menee vauhdilla eteenpäin. Määhän ihan juoksin.
Muissa kohdis ei suurempia ongelmia. Vaan tuo yksi harmillinen, joka oli toki haasteellinen kohta kelle vaan. Nyt jäi vähän kaivelemaan, hyvällä tavalla, tahtois kokeilla sitä rauhassa vielä ja saada tietty onnistumaankin. Se oli sellanen naminamikohta. Erittäin haasteellinen, mutta niin namia, kun onnistuu. Ai, olisin viel halunnu kokeilla putki-hyppy-puomi:a persjätöillä. Se tuntuis sujuvalta, vaikkei niidenkään ajoitukset helppoja ole. Mut sitä ei nyt ehditty.
Ja kontaktit! Jiihaa! En ainakaan huomannu, et Pyry olis kertaakaan varastanu. Niin siistii! Hyvin pystyin tekee persjätönki keinun alastulolla. Ja A:lta lähes 90 astetta kepeille hienosti, samoin kuin reilu sivuirtoominen. Paljon hyvää, mut valehtelisin jos väittäisin, ettei tuo hankala kohtakin jäänyt mieleen. Mutta hyvä mieli jäi, kun kuitenkin paljon onnistuikin. Ja vaikka videolta katsoin, että uudestaan uudestaan, niin se ei näyttänyt ollenkaan huonolta. Ens vuonna näitä sitten jatketaan joka toinen keskiviikko.
TOKOSSA HYPPY JA KAUKOT
Molemmat sujuu, mutta sain molempiin hyvät vinkit. Näitä sitten treenailemaan.
AVO-hypyssä Pyry hyppää lähelle, mutta Sadun mielestä ei haittaa, kun pystyy tosi hyvin hyppäämään kuitenkin vielä takaisin. Ja myöhemmissä luokissa on enää vaan hyppynoutoja. Niin ei kannata turhaa päätä vaivata hyppyyttämällä kauemmaksi.
Kaukoissa taas Pyry rullaa maasta istumaan, vähän kuin hidastetusta elokuvasta. Siihen kotiläksy, että ihan läheltä namin kanssa nopealla käden liikkeellä lähes "työnnät" Pyryn taaksepäin istumaan. Ja koska maahanmenoissa "putoo" hyvin, niin näin sitten saan tuon istumisenkin vauhdikkaaksi (jalat pomppaa yhdellä "loikalla" taaksepäin).
maanantai 18. marraskuuta 2013
18.11.2013 Kaikenlaista
KAIKENLAISTA
Tänään omissa treeneissä Laura tuli meitä kouluttaa, mutta kun muita ei Anun lisäks tullu paikalle, niin rakennettiin "hihasta" rata ja treenattiin kolmistaan ja koulutettiin toinen toisiamme. Likat manas lähtöjä, niin sanoin, et ne taitaa olla meillä ainoo asia, kun on lähestulkoon kunnossa. Vaikka saahan nekin helposti leviämään, jos lipsuu.
Kepit on kans ihan hyvissä kantimissa. Tänään kerran jopa meni pikkasen liian kovaa kepeille ja silti osasi/pystyi korjaamaan ja jatkamaan. Vau! Täysillä tai ei ollenkaan, se taitaa olla meidän motto. Kepeille vienti oli vielä putken editse, n. 10 metrin viennillä.
Ja tänäänhän me ei varastettu kontakteilta kertaakaan! Laitoin jopa putken 3 metrin päähän. Sain tekemään hirmuvenytyksen, mutta ei lähtenyt. Sanoin "tänne" eikä tullut. What? Sanoin "tule" ja tuli. Voi unelma, näin kun se menis kisoissakin. No viikonloppuna epiksiin kokeilemaan.
No sitten niihin, mitkä ei menneet ihan kuin Strömsössä. Puomi-putki-erottelu. Tänään se taas tuntui hiukan vaikeelta, mutta onneks vaan hiukan. Putkeen sain Pyryn helpommin kuin puomille. Jos sitä ois tarttenu ohjaa kauempaa, niin enpä tiedä miten olis käyny. Hyvä, että tulikin esille, muistaa treenaa taas sitäkin. Pyry oli hauska, kun se tykittää satasella aina. Meni "virheellisesti" puomille ja tuli saman tien sen suoritettuaan takaisin mun luo. Totesin vaan, että "olitpas nopia", kun taas oli valmiina siinä vieressä.
Ennen tuota erottelua oli kaksi hyppyä, jotka piti kiertää takaa. Takaakierroissa rima lentää, kun joudun kauempaa ohjaamaan. Laitettiin sitten tolpat, ni meni paremmin. Toisessa takaakierrossa yritin tehdä vastakäännöstä, että saisin Pyryn kääntymään, mutta vähän huonolla menestyksellä. Sitten keksin kierrättää ulkokautta, ja oho, siitähän olikin suora linja just sinne minne pitikin mennä eli putkeen.
Pitihän niitä jarrujakin testaa. Putkesta valssi hypylle ja menoks. Sain kyllä ihan kunnolla jarruttaa, että tehosi. Mikään pikku niiaus ei tod riittänyt. Mutta ainakin Pyry oli tänään kuulolla, tehtiin monta hyvää jarrutusta ja lelukäteen pyörähtämistä esteiden editse.
Samoin kun meni putkeen ja sai/piti/jouduin leijeröimään puomin, niin todella ajoissa sain huudella, että sain kuulolle ja lopulta menemään vielä väärään päähän putkea. Ja tämä kaikki suht kaukaa, mutta onnistui. Noissa leijeröinneissä tuo irtoaminen on tosi jees.
Tulipas taas pitkä tarina, kun tuli tehtyä kaikenlaista. Mutta pääasia oli kontaktit ja jarrut. Laitoin kyllä pari kertaa maahan rauhoittumaankin, kun näytti menevän ylikierroksille. Ja Anun sanoin "sä alat pikkuhiljaa päästä jyvälle" kuinka voimakkaat jarrutukset ja millaiset ohjaukset Pyryllä pelittää.
Hyvä reeni, hyvässä seurassa!
Tänään omissa treeneissä Laura tuli meitä kouluttaa, mutta kun muita ei Anun lisäks tullu paikalle, niin rakennettiin "hihasta" rata ja treenattiin kolmistaan ja koulutettiin toinen toisiamme. Likat manas lähtöjä, niin sanoin, et ne taitaa olla meillä ainoo asia, kun on lähestulkoon kunnossa. Vaikka saahan nekin helposti leviämään, jos lipsuu.
Kepit on kans ihan hyvissä kantimissa. Tänään kerran jopa meni pikkasen liian kovaa kepeille ja silti osasi/pystyi korjaamaan ja jatkamaan. Vau! Täysillä tai ei ollenkaan, se taitaa olla meidän motto. Kepeille vienti oli vielä putken editse, n. 10 metrin viennillä.
Ja tänäänhän me ei varastettu kontakteilta kertaakaan! Laitoin jopa putken 3 metrin päähän. Sain tekemään hirmuvenytyksen, mutta ei lähtenyt. Sanoin "tänne" eikä tullut. What? Sanoin "tule" ja tuli. Voi unelma, näin kun se menis kisoissakin. No viikonloppuna epiksiin kokeilemaan.
No sitten niihin, mitkä ei menneet ihan kuin Strömsössä. Puomi-putki-erottelu. Tänään se taas tuntui hiukan vaikeelta, mutta onneks vaan hiukan. Putkeen sain Pyryn helpommin kuin puomille. Jos sitä ois tarttenu ohjaa kauempaa, niin enpä tiedä miten olis käyny. Hyvä, että tulikin esille, muistaa treenaa taas sitäkin. Pyry oli hauska, kun se tykittää satasella aina. Meni "virheellisesti" puomille ja tuli saman tien sen suoritettuaan takaisin mun luo. Totesin vaan, että "olitpas nopia", kun taas oli valmiina siinä vieressä.
Ennen tuota erottelua oli kaksi hyppyä, jotka piti kiertää takaa. Takaakierroissa rima lentää, kun joudun kauempaa ohjaamaan. Laitettiin sitten tolpat, ni meni paremmin. Toisessa takaakierrossa yritin tehdä vastakäännöstä, että saisin Pyryn kääntymään, mutta vähän huonolla menestyksellä. Sitten keksin kierrättää ulkokautta, ja oho, siitähän olikin suora linja just sinne minne pitikin mennä eli putkeen.
Pitihän niitä jarrujakin testaa. Putkesta valssi hypylle ja menoks. Sain kyllä ihan kunnolla jarruttaa, että tehosi. Mikään pikku niiaus ei tod riittänyt. Mutta ainakin Pyry oli tänään kuulolla, tehtiin monta hyvää jarrutusta ja lelukäteen pyörähtämistä esteiden editse.
Samoin kun meni putkeen ja sai/piti/jouduin leijeröimään puomin, niin todella ajoissa sain huudella, että sain kuulolle ja lopulta menemään vielä väärään päähän putkea. Ja tämä kaikki suht kaukaa, mutta onnistui. Noissa leijeröinneissä tuo irtoaminen on tosi jees.
Tulipas taas pitkä tarina, kun tuli tehtyä kaikenlaista. Mutta pääasia oli kontaktit ja jarrut. Laitoin kyllä pari kertaa maahan rauhoittumaankin, kun näytti menevän ylikierroksille. Ja Anun sanoin "sä alat pikkuhiljaa päästä jyvälle" kuinka voimakkaat jarrutukset ja millaiset ohjaukset Pyryllä pelittää.
Hyvä reeni, hyvässä seurassa!
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
17.11.2013 Eilisen hampaankolot
EILISEN HAMPAANKOLOT
Sonja oli laittanut eiliseltä Berglundin radalta mukaelman, niin päästiin kokeilemaan asioita, jotka jäi eiliseltä hampaankoloon. Elikkäs tehtiin pätkissä ja keskityttiin lähinnä kontakteihin ja linjaukseen tai vekkaukseen.Ja Pyryn possuilun lopettamiseen.
Alku oli aavistuksen erilainen, mutta kellotettiin huvikseen kolme vaihtoehtoa, a.niisto-persjättö b.saksalainen c.pakkovalssi. Niisto-persjätön tykkäisin mieluiten tehdä, mutta pakkovalssi oli siinä kohtaa nopein. Ja ymmärrän kyllä miksi. Pakkovalssilla tuli koiralle sujuvampi linja.
Sitten päästiin itse asiaan eli ekaan kontaktiin, A:lle. Ja niinhän tuo lähti liikkeeseen. Nyt vaan tarkkana niiden kanssa, että ilman "tule"-käskyä ei lähdetä. Liikun ja pompin ohi, mutta ilman käskyä ei lähdetä. Ja voi vide, kun tuntui helpolta saada koira siitä pussin jälkeen vielä toiseen päähän putkea, kun Pyry pysyi kontaktilla. Varsinkin, kun ehti vielä ennen pussiin menoa näyttää mihin minä olen menossa.
Eihän ne varastelut nyt siihen loppuneet kuin seinään, puomilla ja keinulla kans. Ja hämyissäkin, sillä kolmannella ainakin lähtee. Mut nyt oltiin tiukkana. Ei suututtu Pyrylle, mutta "haukuttiin tyhmäks". "Onko vähän noloo?"
tarina jatkuu myöhemmin....välillä tokotreeneihin...
Putkesta valssi ja mun mielestä, vaikka en peruuta siihen suuntaan, niin Pyry valuu aika kauas. Joo, koska jään vähän seisoo siihen, refleksi. Sonjakin halus kokeilla sitä valssikohtaa. Ja sen mielestä Pyryllä on niin iso loikka, että menee väkisinki vähän kauemmas. Mutta se ei haittaa, kunhan teen valssin ajoissa ja liikun koko ajan kohti seuraavaa estettä. Tosin tässä kohtaa piti viel vähän vekata, että saatiin suorempi linja keinulle. Sehän se tässä hankalaa onkin, kun yhdestä kohdasta selviää, niin seuraavalla pitää taas muistaa tehdä jotain. Keinulla taas samat niksit kuin A:n kontaktilla.
Sitten tuli sellanen ihana pätkä, jossa kepit, kurvissa pituus, hyppy ja väärä pää putkeen. Mun oli helppo jättää Pyry tekemään keppejä, koska se tekee ne kiltisti loppuun asti. Sillä välin minä ehdin pituuden ja hypyn väliin linjaamaan. Ja avot suorempaa linjaa ei olis voinu putkelle saada. Niin hieno niin hieno. Mutta koska keskityin siihen niin kovin, niin jäädyin seuraavalle hypylle, ihan tyhjä pää, mihin sitten pitikään mennä. Voi dementia.
Mutta kaikin puolin valaiseva ja opettava treeni. Ai niin ja kun Sonja meni Pyryllä pätkän, sen näkee jotenkin ihan eri silmin sieltä reunalta, meinaan sen kun Pyryllä rupee keittää tai aivot jäi jonnekin matkalle. Sillon Pyry sekoilee levottomana, menee esim. putkeen itekseen, huohottaa ja saattaa haukkuakin. Silloin Pyry laitetaan maahan hetkeks rauhottumaan. Ja sitten taas jatketaan. Tätä se Helikin mulle viimeks luennoi ja oon kyl pyrkiny sitä tekeekin. Mutta jotenkin se oli varsin valaisevaa nähdä se sivullisen silmin.
Ja läksyt: tuo rauhoittuminen, edelleen käteen palkkaus, kontakteilla tarkkana ja epiksiin testaamaan. Ja kokolailla tarttee tomeramman otteen ja käskyt.
TOKOSSA LIIKKEESTÄ PYSÄHTYMISET
Muuten kunnossa, mutta paljon liikkeenohjaajan "käskyjä" mukaan. Ja tämän jo tiesinkin, ja näin kävi, että ennakoi kun sanotaan "käsky". Kerran tai pari ja jo osasi kuunnella vain minua.
Itekseni tein parit kaukot ja luoksetulon stoppia takapalkalla. Siihenkin vois kokeilla, että lelu onkin molemmissa päissä ja eri vapautussanoilla saa mennä hakemaan. Marjaanalla oli toiseen "jes" ja toiseen "hyvä". Pitää joskus kokeilla, vaikka tuo takapalkka ainakin vielä toimii hyvin.
Sonja oli laittanut eiliseltä Berglundin radalta mukaelman, niin päästiin kokeilemaan asioita, jotka jäi eiliseltä hampaankoloon. Elikkäs tehtiin pätkissä ja keskityttiin lähinnä kontakteihin ja linjaukseen tai vekkaukseen.Ja Pyryn possuilun lopettamiseen.
Alku oli aavistuksen erilainen, mutta kellotettiin huvikseen kolme vaihtoehtoa, a.niisto-persjättö b.saksalainen c.pakkovalssi. Niisto-persjätön tykkäisin mieluiten tehdä, mutta pakkovalssi oli siinä kohtaa nopein. Ja ymmärrän kyllä miksi. Pakkovalssilla tuli koiralle sujuvampi linja.
Sitten päästiin itse asiaan eli ekaan kontaktiin, A:lle. Ja niinhän tuo lähti liikkeeseen. Nyt vaan tarkkana niiden kanssa, että ilman "tule"-käskyä ei lähdetä. Liikun ja pompin ohi, mutta ilman käskyä ei lähdetä. Ja voi vide, kun tuntui helpolta saada koira siitä pussin jälkeen vielä toiseen päähän putkea, kun Pyry pysyi kontaktilla. Varsinkin, kun ehti vielä ennen pussiin menoa näyttää mihin minä olen menossa.
Eihän ne varastelut nyt siihen loppuneet kuin seinään, puomilla ja keinulla kans. Ja hämyissäkin, sillä kolmannella ainakin lähtee. Mut nyt oltiin tiukkana. Ei suututtu Pyrylle, mutta "haukuttiin tyhmäks". "Onko vähän noloo?"
tarina jatkuu myöhemmin....välillä tokotreeneihin...
Putkesta valssi ja mun mielestä, vaikka en peruuta siihen suuntaan, niin Pyry valuu aika kauas. Joo, koska jään vähän seisoo siihen, refleksi. Sonjakin halus kokeilla sitä valssikohtaa. Ja sen mielestä Pyryllä on niin iso loikka, että menee väkisinki vähän kauemmas. Mutta se ei haittaa, kunhan teen valssin ajoissa ja liikun koko ajan kohti seuraavaa estettä. Tosin tässä kohtaa piti viel vähän vekata, että saatiin suorempi linja keinulle. Sehän se tässä hankalaa onkin, kun yhdestä kohdasta selviää, niin seuraavalla pitää taas muistaa tehdä jotain. Keinulla taas samat niksit kuin A:n kontaktilla.
Sitten tuli sellanen ihana pätkä, jossa kepit, kurvissa pituus, hyppy ja väärä pää putkeen. Mun oli helppo jättää Pyry tekemään keppejä, koska se tekee ne kiltisti loppuun asti. Sillä välin minä ehdin pituuden ja hypyn väliin linjaamaan. Ja avot suorempaa linjaa ei olis voinu putkelle saada. Niin hieno niin hieno. Mutta koska keskityin siihen niin kovin, niin jäädyin seuraavalle hypylle, ihan tyhjä pää, mihin sitten pitikään mennä. Voi dementia.
Mutta kaikin puolin valaiseva ja opettava treeni. Ai niin ja kun Sonja meni Pyryllä pätkän, sen näkee jotenkin ihan eri silmin sieltä reunalta, meinaan sen kun Pyryllä rupee keittää tai aivot jäi jonnekin matkalle. Sillon Pyry sekoilee levottomana, menee esim. putkeen itekseen, huohottaa ja saattaa haukkuakin. Silloin Pyry laitetaan maahan hetkeks rauhottumaan. Ja sitten taas jatketaan. Tätä se Helikin mulle viimeks luennoi ja oon kyl pyrkiny sitä tekeekin. Mutta jotenkin se oli varsin valaisevaa nähdä se sivullisen silmin.
Ja läksyt: tuo rauhoittuminen, edelleen käteen palkkaus, kontakteilla tarkkana ja epiksiin testaamaan. Ja kokolailla tarttee tomeramman otteen ja käskyt.
TOKOSSA LIIKKEESTÄ PYSÄHTYMISET
Muuten kunnossa, mutta paljon liikkeenohjaajan "käskyjä" mukaan. Ja tämän jo tiesinkin, ja näin kävi, että ennakoi kun sanotaan "käsky". Kerran tai pari ja jo osasi kuunnella vain minua.
Itekseni tein parit kaukot ja luoksetulon stoppia takapalkalla. Siihenkin vois kokeilla, että lelu onkin molemmissa päissä ja eri vapautussanoilla saa mennä hakemaan. Marjaanalla oli toiseen "jes" ja toiseen "hyvä". Pitää joskus kokeilla, vaikka tuo takapalkka ainakin vielä toimii hyvin.
lauantai 16. marraskuuta 2013
16.11.2013 TSAUn kisoissa
TSAUN KISOISSA
Radat (Siimes, Berglund) oli tänään aika vaikeat ykkösien radoiksi, varsinkin Berglundin A-rata. Maxi1:ssä viisi tulosta ja vain yksi nolla. Ei siellä montaa tulosta tullut muissakaan kokoluokissa. Eipä oo enää ykkösissäkään mitään ässäsuoraa näköjään. Tuolla A-radalla olit pulassa, jos ei koira jäänyt A:n kontaktille. Ja arvaa jäikö Pyry.
Radoilla oli takaakiertoa, paljon väärään päähän putkea, hyppyjä putkien edessä (putkeen ei siis saanut mennä)...
Pyry pentele varastaa lähes kaikilta kontakteilta liikkeeseen. Pyry pysähtyy sekunniksi ja lähtee, ja samalla romuttuu mun ohjaussuunnitelmat ihan romuks. Kontaktit on vaan nyt saatava varmaks, mun on saatava etumatkaa aina välillä. Toisinaan ihan porsasteli, korvat lukossa. Ja tunnetusti mähän en ole mitenkään hirveen rentona, niin reagoiko minuun vai miten saan Pyryn "kuriin".
Sonja meni Lassella, pari vikaa rataa aika mallikkaasti, tulokset tosin hyllyjä. Sonjalta sain radan suunnitteluun apuja, kiitos. Eräskin kohta juuri hyppy vähän vinossa putken edessä ja siitä piti jatkaa toiselle hypylle. Olin siihen suunnitellut päällejuoksua, jossa mietin ehtimistä, mutta sitten sainkin Sonjalta hyvän vinkin miten se kohta kannattais suorittaa, eikä sellainen suunnitelma tullut mieleenikään omassa päässäni. Että on tässä vielä tekemistä myös ihan radan suunnittelusta lähtien.
Nyt kun katoin videolta (kiitos Heli), niin nooh...ei ne nyt ihan ihan kamalalta näyttäneet, mutta ei kyl hyviltäkään. Mua harmitti niin paljon, en pystynyt edes Saijalle kirjottaa tekstiviestiin tuloksia hetkeen, kun ajatuskin epäonnistumisista sai kyyneleet silmiin. Miks tää on niin vaikeeta. Tytöt on olleet kolmosissa jo iät ajat, enkä mä pääse ykkösistä ylöspäin.
Katselin muiden kisaajien ratoja, ja eräskin nopean bortsun ohjaaja oli niin myöhässä valssissa ja silti koira kääntyi hyvin seuraavalle. Mä jos olisin tehnyt niin, niin Pyry olis kääntynyt vasta kymmenen metrin päässä. Miten se on mahdollista. Ei voi käsittää.
Kisapaikalla on kuitenkin mukava olla. Aina löytyy joku tuttu tai sitten joku uusi tuttavuus. Tänäänkin juttelin monesti yhden Mableyard-collie-ohjaajan kanssa. Mukava tyyppi ja tulokset sattumalta samat kuin meillä, 20 hyl hyl.
Kotimatkalla ajoin suoraan kentälle testaamaan niitä kontakteja. Oli pakko. Ja Pyry menee ne ihan superisti, voi elämä, ne kun saisin siirrettyä kisaradoille, ni meil ei olis mitään hätää. Oikein vedätin siivekkeen kierroilla about kymmenen esteen pätkän, joissa kontakteja välissä. Ja vain kerran keinulla "putos" hiekalle, muuten pysyi. Nolooooo. Kentällä kontaktit oli kyllä niin hienot, että mulle tuli niin hyvä mieli. Päivän pelastaja, ei tarvii olla ihan niin murheellinen. Ja onhan tää blogin kirjottaminenki terapiaa.
Mutta miksi ne kentällä sujuu ja kisoissa ei. Hmmm...? kentällähän ei ollut muita kuin minä eli ei mitään häiriöitä ja Pyry keskittyi vain minuun. Kait se on vaan kuljettava eri halleissa ja kentillä ja päästävä palkkaamaan tai huomauttamaan. Vai olisko toi palkattomuus se juttu. Treeneissä kun saa liksaa ja kisoissa ei.
Sais tää olla helpompaakin.
Radat (Siimes, Berglund) oli tänään aika vaikeat ykkösien radoiksi, varsinkin Berglundin A-rata. Maxi1:ssä viisi tulosta ja vain yksi nolla. Ei siellä montaa tulosta tullut muissakaan kokoluokissa. Eipä oo enää ykkösissäkään mitään ässäsuoraa näköjään. Tuolla A-radalla olit pulassa, jos ei koira jäänyt A:n kontaktille. Ja arvaa jäikö Pyry.
Radoilla oli takaakiertoa, paljon väärään päähän putkea, hyppyjä putkien edessä (putkeen ei siis saanut mennä)...
Pyry pentele varastaa lähes kaikilta kontakteilta liikkeeseen. Pyry pysähtyy sekunniksi ja lähtee, ja samalla romuttuu mun ohjaussuunnitelmat ihan romuks. Kontaktit on vaan nyt saatava varmaks, mun on saatava etumatkaa aina välillä. Toisinaan ihan porsasteli, korvat lukossa. Ja tunnetusti mähän en ole mitenkään hirveen rentona, niin reagoiko minuun vai miten saan Pyryn "kuriin".
Sonja meni Lassella, pari vikaa rataa aika mallikkaasti, tulokset tosin hyllyjä. Sonjalta sain radan suunnitteluun apuja, kiitos. Eräskin kohta juuri hyppy vähän vinossa putken edessä ja siitä piti jatkaa toiselle hypylle. Olin siihen suunnitellut päällejuoksua, jossa mietin ehtimistä, mutta sitten sainkin Sonjalta hyvän vinkin miten se kohta kannattais suorittaa, eikä sellainen suunnitelma tullut mieleenikään omassa päässäni. Että on tässä vielä tekemistä myös ihan radan suunnittelusta lähtien.
Nyt kun katoin videolta (kiitos Heli), niin nooh...ei ne nyt ihan ihan kamalalta näyttäneet, mutta ei kyl hyviltäkään. Mua harmitti niin paljon, en pystynyt edes Saijalle kirjottaa tekstiviestiin tuloksia hetkeen, kun ajatuskin epäonnistumisista sai kyyneleet silmiin. Miks tää on niin vaikeeta. Tytöt on olleet kolmosissa jo iät ajat, enkä mä pääse ykkösistä ylöspäin.
Katselin muiden kisaajien ratoja, ja eräskin nopean bortsun ohjaaja oli niin myöhässä valssissa ja silti koira kääntyi hyvin seuraavalle. Mä jos olisin tehnyt niin, niin Pyry olis kääntynyt vasta kymmenen metrin päässä. Miten se on mahdollista. Ei voi käsittää.
Kisapaikalla on kuitenkin mukava olla. Aina löytyy joku tuttu tai sitten joku uusi tuttavuus. Tänäänkin juttelin monesti yhden Mableyard-collie-ohjaajan kanssa. Mukava tyyppi ja tulokset sattumalta samat kuin meillä, 20 hyl hyl.
Kotimatkalla ajoin suoraan kentälle testaamaan niitä kontakteja. Oli pakko. Ja Pyry menee ne ihan superisti, voi elämä, ne kun saisin siirrettyä kisaradoille, ni meil ei olis mitään hätää. Oikein vedätin siivekkeen kierroilla about kymmenen esteen pätkän, joissa kontakteja välissä. Ja vain kerran keinulla "putos" hiekalle, muuten pysyi. Nolooooo. Kentällä kontaktit oli kyllä niin hienot, että mulle tuli niin hyvä mieli. Päivän pelastaja, ei tarvii olla ihan niin murheellinen. Ja onhan tää blogin kirjottaminenki terapiaa.
Mutta miksi ne kentällä sujuu ja kisoissa ei. Hmmm...? kentällähän ei ollut muita kuin minä eli ei mitään häiriöitä ja Pyry keskittyi vain minuun. Kait se on vaan kuljettava eri halleissa ja kentillä ja päästävä palkkaamaan tai huomauttamaan. Vai olisko toi palkattomuus se juttu. Treeneissä kun saa liksaa ja kisoissa ei.
Sais tää olla helpompaakin.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
12.11.2013 Tuurailemassa
TUURAILEMASSA
Sääntö pätee edelleen, ei kahta hyvää päivää peräkkäin. Se on niinku mahdoton yhtälö. Ei olis varmaan pitäny, mut tuurasin Saijaa Timpan treeneissä. Rata oli meille liian vaikee jälleen kerran. Ja ei kuule päästy edes pätkissä eteenpäin. Sori Voltti, ei oltu sun arvoisia tuuraajia.
Alkuun "jouduin" vaihtaa saksalaisen pakkovalssiin, ja joo siihen asti jees, kaks estettä. Mut sit olis pitäny mennä vähän vekkaamaan (jarruttamaan) ja siitä Pyry läks sit omin päin eteenpäin. Ei tuu vetoihin, ei. Aikamme tehtiin sitä 1-2-3 ja sitten pelkkää lelukäteen tuloa. Kunnes kentän laidalta huudetaan "4 minuuttia!". What? Mä vihaan sitä kellon kanssa treenaamista. Muutenkin rupes olee hermo tiukalla, kun tekemisestä ei tuntunu tulevan yhtään mitään.
No ehdittiin tekee viel yks hyvä poispäinkäännös ja yks hyvä pakkovalssi kepeiltä, leijeröiden yhen hypyn sitä ennen. Mut kaikki muu oli yhtä häsläystä. Takaakierroissa rima putoo, en osannu valssaakaan enää, kello käy ja mullakin keittää. Ja silloin ymmärrän mitä mulle sanotaan, mutta en kykene tekee erilailla, koska aivot on ihan jäässä.
Timppa näytti mulle sen alunkin hidastettuna varmaan viis kertaa, "näin". Osaan mäkin sen hidastettuna ilman koiraa. Mutta laitetaan siihen Pyryn vauhti, niin en vaan pystyny. En osannu liikkuu oikeeseen suuntaan oikeeseen aikaan, kääntämään/jarruttamaan. Eikä se Pyrykään kovin hyvin tule siihen leluun, kun mieluummin liitää niitä esteitä.
Opettelin 36 estettä ja menin niistä muutaman. Mun hermo ei vaan kestä sellasta. Sehän se kans harmittaa, kun kävi sen radan läpi, ja jäi triljoona kivaa kohtaa mitä olis halunnu kokeilla. Ykski naminamikohta, missä jo ennen putkee persjättö ja putken jälkeen sitten vaihetaanki ohjauskättä. Kai silläkin joku nimi on, ehkä flippi tai joku. Mutta vaikee mikä vaikee. Sanoin Jaksillekin, että turha kysyy mua tuurailemaan, en tule, koska en halua pahoittaa taas mieltäni. Tällanen mä nyt vaan oon.
Mitä jäi jäljelle?
- älä opettele enempää ainakaan ku 20 estettä
- Pyry maahan "jäähylle" välillä, kierrokset pois (eihän sitä pahemmin malttanut, kun kello kävi)
- läksyksi pyörityksiä lelukäteen (muita läksyjä en muista)
Että sellanen sadepäivä tänään.
Sääntö pätee edelleen, ei kahta hyvää päivää peräkkäin. Se on niinku mahdoton yhtälö. Ei olis varmaan pitäny, mut tuurasin Saijaa Timpan treeneissä. Rata oli meille liian vaikee jälleen kerran. Ja ei kuule päästy edes pätkissä eteenpäin. Sori Voltti, ei oltu sun arvoisia tuuraajia.
Alkuun "jouduin" vaihtaa saksalaisen pakkovalssiin, ja joo siihen asti jees, kaks estettä. Mut sit olis pitäny mennä vähän vekkaamaan (jarruttamaan) ja siitä Pyry läks sit omin päin eteenpäin. Ei tuu vetoihin, ei. Aikamme tehtiin sitä 1-2-3 ja sitten pelkkää lelukäteen tuloa. Kunnes kentän laidalta huudetaan "4 minuuttia!". What? Mä vihaan sitä kellon kanssa treenaamista. Muutenkin rupes olee hermo tiukalla, kun tekemisestä ei tuntunu tulevan yhtään mitään.
No ehdittiin tekee viel yks hyvä poispäinkäännös ja yks hyvä pakkovalssi kepeiltä, leijeröiden yhen hypyn sitä ennen. Mut kaikki muu oli yhtä häsläystä. Takaakierroissa rima putoo, en osannu valssaakaan enää, kello käy ja mullakin keittää. Ja silloin ymmärrän mitä mulle sanotaan, mutta en kykene tekee erilailla, koska aivot on ihan jäässä.
Timppa näytti mulle sen alunkin hidastettuna varmaan viis kertaa, "näin". Osaan mäkin sen hidastettuna ilman koiraa. Mutta laitetaan siihen Pyryn vauhti, niin en vaan pystyny. En osannu liikkuu oikeeseen suuntaan oikeeseen aikaan, kääntämään/jarruttamaan. Eikä se Pyrykään kovin hyvin tule siihen leluun, kun mieluummin liitää niitä esteitä.
Opettelin 36 estettä ja menin niistä muutaman. Mun hermo ei vaan kestä sellasta. Sehän se kans harmittaa, kun kävi sen radan läpi, ja jäi triljoona kivaa kohtaa mitä olis halunnu kokeilla. Ykski naminamikohta, missä jo ennen putkee persjättö ja putken jälkeen sitten vaihetaanki ohjauskättä. Kai silläkin joku nimi on, ehkä flippi tai joku. Mutta vaikee mikä vaikee. Sanoin Jaksillekin, että turha kysyy mua tuurailemaan, en tule, koska en halua pahoittaa taas mieltäni. Tällanen mä nyt vaan oon.
Mitä jäi jäljelle?
- älä opettele enempää ainakaan ku 20 estettä
- Pyry maahan "jäähylle" välillä, kierrokset pois (eihän sitä pahemmin malttanut, kun kello kävi)
- läksyksi pyörityksiä lelukäteen (muita läksyjä en muista)
Että sellanen sadepäivä tänään.
maanantai 11. marraskuuta 2013
11.11.2013 Omatoimitreenit
OMATOIMITREENIT
Tänään ei ollut kouluttajaa, joten kouluttelimme toinen toisiamme. Oliko niin leppoisaa vai mikä, kun meni tosi hyvin. Ja taas sain todeta, että kyllä se treeneissä osaa, mutta kisaradalla ei. Voisko olla mun hermoilemisella asian kanssa jotain tekemistä, en keksi oikein muuta.
Takaakiertoja, puomi-putki-erotteluja, leijeröintiä, putkesta kääntymisiä, vaihtoehtoisena jaakotus tai välistäveto...
Takaakierroissa on edelleen puutteita, vaikka yritin ohjata enempi ulospäin, että olis helpompi hypätä.
Erottelut meni aika hyvin, kun vaan keskittyi asiaan.
Keppien leijeröinti meni jo ekalla älyhyvin, yllätti mutkin, kun muistelen, että viimeks oli vähän ihmeissään.
Putkesta kääntymisiin epäröin ehdinkö sen metrisäännön mukaan, mutta ehdin parillakin eri ohjauksella. Ja ainahan voi heittää oikeeta ja vasenta.
Jaakotus sopi meille hyvin, mutta eipä se välistä+vastakäännöskään huonoja olleet. Siinä vähän pelkäsin saanko Pyryn tarpeeks jarruttamaan, niin siks oli vasta kakkosvaihtoehto. Pelkäänkö/karttelenko jarrukohtia? Onneks Anu "pakotti" kokeilemaan, eikä ollenkaan huono.
Kakkoskentällä otin kepeille lähetyksiä millon mistäkin, samoin sellasia, että ite kiersin Pyryn takaa. Ja vedätin puomin alastulokontaktilla. Ja kaikki onnistui.
Jännä muuten, Pyry haukkui ja vähän riekkui tolpassa kiinni ollessaan, jos siis joku meni aksaa. Sitten kouluttelin Tiinaa ja Ediä ja laitoin Pyryn vaan maahan puolen kentän päähän ilman hihnaa ja tää oli ihan hiljaa paikallaan ja katsoi, kun Edi meni keppejä. Niin kiltisti niin kiltisti. Kuka sen on kouluttanut?
Muistin vielä kokeilla tokon luoksetulon stoppia takapalkalla ja sekin pelitti. Samoin päätin, että se on sitten "tule-seiso-sivulle". Tosin ollaan vasta vaiheessa "tule-seiso-vapaa".
Tää oli nyt tällasta hehkutussilppua. Tänään on hyvä päivä, toivottavasti huomennakin vielä on.
Tänään ei ollut kouluttajaa, joten kouluttelimme toinen toisiamme. Oliko niin leppoisaa vai mikä, kun meni tosi hyvin. Ja taas sain todeta, että kyllä se treeneissä osaa, mutta kisaradalla ei. Voisko olla mun hermoilemisella asian kanssa jotain tekemistä, en keksi oikein muuta.
Takaakiertoja, puomi-putki-erotteluja, leijeröintiä, putkesta kääntymisiä, vaihtoehtoisena jaakotus tai välistäveto...
Takaakierroissa on edelleen puutteita, vaikka yritin ohjata enempi ulospäin, että olis helpompi hypätä.
Erottelut meni aika hyvin, kun vaan keskittyi asiaan.
Keppien leijeröinti meni jo ekalla älyhyvin, yllätti mutkin, kun muistelen, että viimeks oli vähän ihmeissään.
Putkesta kääntymisiin epäröin ehdinkö sen metrisäännön mukaan, mutta ehdin parillakin eri ohjauksella. Ja ainahan voi heittää oikeeta ja vasenta.
Jaakotus sopi meille hyvin, mutta eipä se välistä+vastakäännöskään huonoja olleet. Siinä vähän pelkäsin saanko Pyryn tarpeeks jarruttamaan, niin siks oli vasta kakkosvaihtoehto. Pelkäänkö/karttelenko jarrukohtia? Onneks Anu "pakotti" kokeilemaan, eikä ollenkaan huono.
Kakkoskentällä otin kepeille lähetyksiä millon mistäkin, samoin sellasia, että ite kiersin Pyryn takaa. Ja vedätin puomin alastulokontaktilla. Ja kaikki onnistui.
Jännä muuten, Pyry haukkui ja vähän riekkui tolpassa kiinni ollessaan, jos siis joku meni aksaa. Sitten kouluttelin Tiinaa ja Ediä ja laitoin Pyryn vaan maahan puolen kentän päähän ilman hihnaa ja tää oli ihan hiljaa paikallaan ja katsoi, kun Edi meni keppejä. Niin kiltisti niin kiltisti. Kuka sen on kouluttanut?
Muistin vielä kokeilla tokon luoksetulon stoppia takapalkalla ja sekin pelitti. Samoin päätin, että se on sitten "tule-seiso-sivulle". Tosin ollaan vasta vaiheessa "tule-seiso-vapaa".
Tää oli nyt tällasta hehkutussilppua. Tänään on hyvä päivä, toivottavasti huomennakin vielä on.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
10.11.2013 Hevostelemassa
HEVOSTELEMASSA
Jaa miten tää liittyy Pyryyn? No, tässä taannoin Sonja sanoi , että hänellä on meille ihan omat ratasuunnitelmat, hevosillekin on.
Johan näitä synttäreitä on juhlittu, elokuussa mut vietiin Tallinnaan, syyskuussa Prahaan, lokakuussa oli juhlat sukulaisille ja pääsin huippuaksatreeneihinkin ja tänään marraskuussa vielä yks ylläri, Jaana ja Heli vei mut Lehmijärvelle ratsastamaan. Käytiin nyt sitten kokeilemassa, tai oikeestaan verestämässä vanhoja muistoja, miten niitä hevosia nyt sitten ohjataan. Jaa-a enpä tiedä auttoiko tuo nyt ymmärtämään Pyryä paremmin, mutta oli ihan superkivaa. Ja nyt saa yllärit riittää, kuitenkin täytin vaan 35v!
Pyryn kanssa oon ollu vähän saamaton. Ollaan pikasesti vaan tokoiltu kotona tai pihalla. Tuolla määrällä ei oikein vielä voi tammikuussa lähteä AVO-luokkaan kisaamaan. Tarttis tehrä jottai.
Jaa miten tää liittyy Pyryyn? No, tässä taannoin Sonja sanoi , että hänellä on meille ihan omat ratasuunnitelmat, hevosillekin on.
Johan näitä synttäreitä on juhlittu, elokuussa mut vietiin Tallinnaan, syyskuussa Prahaan, lokakuussa oli juhlat sukulaisille ja pääsin huippuaksatreeneihinkin ja tänään marraskuussa vielä yks ylläri, Jaana ja Heli vei mut Lehmijärvelle ratsastamaan. Käytiin nyt sitten kokeilemassa, tai oikeestaan verestämässä vanhoja muistoja, miten niitä hevosia nyt sitten ohjataan. Jaa-a enpä tiedä auttoiko tuo nyt ymmärtämään Pyryä paremmin, mutta oli ihan superkivaa. Ja nyt saa yllärit riittää, kuitenkin täytin vaan 35v!
Pyryn kanssa oon ollu vähän saamaton. Ollaan pikasesti vaan tokoiltu kotona tai pihalla. Tuolla määrällä ei oikein vielä voi tammikuussa lähteä AVO-luokkaan kisaamaan. Tarttis tehrä jottai.
lauantai 9. marraskuuta 2013
9.11.2013 Kisaraportti I-HAH
KISARAPORTTI I-HAH
Aamulla 6.30 lähtö Vuokkoset-Areenalle. Haukotus. Kaks Seppo Savikon rataa. Radat oli oikeesti tosi kivat, reilut ykkösen radat. Sujuvat, helpohkot radat, jossa toki meille tekemistä, mutta ne "ongelmat" tuntuvat olevan samat joka kerta, oli sitten ykkösen tai kolmosen rata. Elikkäs ainakin kontakteilta varastaminen, kääntyminen ja jarruttaminen.
Tuo kontakteilta liikkeeseen lähteminen on vaan niin raivostuttavaa, kun siihen kaatuu mun suunnittelemat jatkokuviot samalla ja tilalle suunnitelma ö. Tänään kyllä ainakin tokalla radalla ei kyllä kuunnellut yhtään, vaikka aika kovaa karjasin puomillakin "kiipee". Olis pitäny varmaan lopettaa samantien siihen. Meniskö sillä jakeluun, että "kiva loppu ny". Treeneissä musta vaan tuntuu, että ne menee hienosti, Pyry pysähtyy ja mä voin olla ties missä. Mutta tarttee nyt kiinnittää huomio tuohon liikkumiseen.
Kääntyminen on sitten kans yks juttu. Yhden hienon vastakäännöksen tein, mutta olis pitäny tehdä enempi. Koska vähänkään jos rintamasuunta aukee, niin Pyry latasee kaks estettä yhden hinnalla. Tokalla taas yritin tehdän valssin siinä puomin jälkeen ennen A:ta, ja kiinnitin viel oikeen huomiota, etten peruuttele yhtään, ni mitä tekee Pyry, lähtee kuitenkin kauempana olevalle renkaalle saman tien. Arg....
No ja jarruttaminen nyt puuttui sieltä ja täältä. Tänään tosin sitä ei niin paljoo tarttenu tehdä, melkein sai antaa mennä vaan. Sain itsenikin yllätettyä yhdellä kunnon jarrutuksella, jonka jälkeen Pyry kääntyi sillä hypyllä kuin hidastetussa elokuvassa.
Eka rata oli ihan hieno, yks rima vaan putos, kun taisin huudella just päällä. Mutta aina jotain, joko femma tai hylly, näin se nyt näyttää menevän. Haluun tän femmakirouksen pois päältäni. Tosin se taitaa meinata vaan sitä, että koulutus on vielä kesken.
Toka rata oli sitten rai rai ja hylly. Kun jo heti alussa varasti puomilta, niin se lataus ja suunnitelmat heitti härän pyllyä. Otin vielä kunnon tokoilut ennen rataa, että olis kunnolla kuulolla, mutta nähtävästi sekään ei ole hyvä, kun patoo sitten ja kun lähetään liikkeelle, niin "räjähtää käsiin".
Lilu kuvas tuon kakkosradan ja siinä alussa, kun läks lapasesta kurittomasti ja kierrettiin ja kaarreltiin, niin Seppo heilui siinä kameran edessä ja nosteli käsiä. Lilu sanoi siinä kuvatessa sitten, että tässä nyt näkyy enimmäkseen tuo Sepon selkä. Seppo kun oli siinä lähellä tokas, että ehkei se Saria tällä kertaa paljoo haittaa.
Aamulla 6.30 lähtö Vuokkoset-Areenalle. Haukotus. Kaks Seppo Savikon rataa. Radat oli oikeesti tosi kivat, reilut ykkösen radat. Sujuvat, helpohkot radat, jossa toki meille tekemistä, mutta ne "ongelmat" tuntuvat olevan samat joka kerta, oli sitten ykkösen tai kolmosen rata. Elikkäs ainakin kontakteilta varastaminen, kääntyminen ja jarruttaminen.
Tuo kontakteilta liikkeeseen lähteminen on vaan niin raivostuttavaa, kun siihen kaatuu mun suunnittelemat jatkokuviot samalla ja tilalle suunnitelma ö. Tänään kyllä ainakin tokalla radalla ei kyllä kuunnellut yhtään, vaikka aika kovaa karjasin puomillakin "kiipee". Olis pitäny varmaan lopettaa samantien siihen. Meniskö sillä jakeluun, että "kiva loppu ny". Treeneissä musta vaan tuntuu, että ne menee hienosti, Pyry pysähtyy ja mä voin olla ties missä. Mutta tarttee nyt kiinnittää huomio tuohon liikkumiseen.
Kääntyminen on sitten kans yks juttu. Yhden hienon vastakäännöksen tein, mutta olis pitäny tehdä enempi. Koska vähänkään jos rintamasuunta aukee, niin Pyry latasee kaks estettä yhden hinnalla. Tokalla taas yritin tehdän valssin siinä puomin jälkeen ennen A:ta, ja kiinnitin viel oikeen huomiota, etten peruuttele yhtään, ni mitä tekee Pyry, lähtee kuitenkin kauempana olevalle renkaalle saman tien. Arg....
No ja jarruttaminen nyt puuttui sieltä ja täältä. Tänään tosin sitä ei niin paljoo tarttenu tehdä, melkein sai antaa mennä vaan. Sain itsenikin yllätettyä yhdellä kunnon jarrutuksella, jonka jälkeen Pyry kääntyi sillä hypyllä kuin hidastetussa elokuvassa.
Eka rata oli ihan hieno, yks rima vaan putos, kun taisin huudella just päällä. Mutta aina jotain, joko femma tai hylly, näin se nyt näyttää menevän. Haluun tän femmakirouksen pois päältäni. Tosin se taitaa meinata vaan sitä, että koulutus on vielä kesken.
Toka rata oli sitten rai rai ja hylly. Kun jo heti alussa varasti puomilta, niin se lataus ja suunnitelmat heitti härän pyllyä. Otin vielä kunnon tokoilut ennen rataa, että olis kunnolla kuulolla, mutta nähtävästi sekään ei ole hyvä, kun patoo sitten ja kun lähetään liikkeelle, niin "räjähtää käsiin".
Lilu kuvas tuon kakkosradan ja siinä alussa, kun läks lapasesta kurittomasti ja kierrettiin ja kaarreltiin, niin Seppo heilui siinä kameran edessä ja nosteli käsiä. Lilu sanoi siinä kuvatessa sitten, että tässä nyt näkyy enimmäkseen tuo Sepon selkä. Seppo kun oli siinä lähellä tokas, että ehkei se Saria tällä kertaa paljoo haittaa.
tiistai 5. marraskuuta 2013
4.11.2013 Jarruja etsimässä
JARRUJA ETSIMÄSSÄ
Saijalta tilasin jarrutreeniä ja sitä sain. Jarrutukset on varmaan meille vaikein asia mitä nyt tiedän. Melkein sitä kammoksuu jo niitä tilanteita, vähän suoraa (se vähän, saatikka isosti, riittää meille) ja sitten pitäis jarruttaa. Voi ei ja iik, en osaa. Ja se on oikeesti niin, ettei osata. En osaa ajoittaa sitä oikein ja välillä jarrutan kohdissa, joissa mun ei tarttis.
Ajalla ei oo mulle niin väliä, jos vaikka kaarrattaa. En vaan tykkää niistä kaarroksista ja siitä, että koira latasee ja lähtee maata kiertävälle radalle. Haluisin ohjata läheltä, mutta aina se ei vaan oo mahdollista. Ja haluisin pystyä tekemään jarruja, niin että pääsen siitä myös itse eteenpäin seuraavaan tilanteeseen. Nyt kun jarrutan, Pyry meni ja jäin itse kauas taakse. Ohjaa sieltä sitten.
Positiivisuus on pepusta, kun minua se vaan masentaa huomata, että muut vetää rataa jopa nollana ja minä (aina minä) jään jumiin joka kohtaan. Juu juu ei saa verrata, koirat on erilaisia, varsinkin tää mun ferrari. Jos vain saisin nuo jarrut kuntoon...
Tehtiin kahdessa pätkässä. Väliajalla kun makoilin siinä toisella puolella lattialla Pyryn kanssa vierekkäin, katottiin aksaa ja ihailin omaa mustavalkoista. Ja siinä samalla kun oltiin nousemassa yhtäaikaa ylös, Pyryn hihna oli jotenkin solmussa ja Pyry riuhtaisi niin, että meidän "viisaat" päät löivät yhteen. Sattu muuten niin maan perusteellisesti ja nyt on otsassa komee kuhmu.
Väliajalla kokeilin sitä luoksetulon stoppiakin, ja en perskuta osannu sanoo kumpi niistä oli parempi, "top" vai "seiso". Pitää vielä kokeilla vaikka tuossa pihalla, se on vaan pakko päättää pian. Vähän otin seuraamistakin ja kontakteja.
Ja taas aksaa. Kulmahypyllä otin vastakäännöksen käyttöön ja se meni jees. Pelkäsin, että enhän voi viljellä vastakäännöksiä joka paikkaan, mutta kuulemma voi. Kahden putken jälkeen piti saada jarrutettua. Saija ensin kokeili ja tuntui pelittävän sillä, että lelukädellä pari kertaa voimakkaasti heiluttaa ja samalla esim. "Pyry". Ja sain jopa minäkin sen toimimaan (kerran). Mutta niitä paljon kotiläksyksi.
Olen jo pitempään miettinytkin kannattaisiko satsata ennemmin jonkun tietyn osa-alueen oppimiseen, kuin vaan mennä rataa eri koutsien opastamana. Me niin tarttettais esim. sellanen jarrutusten tehokuuri. Jospa se vihdoin valkenis sellasella täsmäpaketilla mullekin.
Saijalta tilasin jarrutreeniä ja sitä sain. Jarrutukset on varmaan meille vaikein asia mitä nyt tiedän. Melkein sitä kammoksuu jo niitä tilanteita, vähän suoraa (se vähän, saatikka isosti, riittää meille) ja sitten pitäis jarruttaa. Voi ei ja iik, en osaa. Ja se on oikeesti niin, ettei osata. En osaa ajoittaa sitä oikein ja välillä jarrutan kohdissa, joissa mun ei tarttis.
Ajalla ei oo mulle niin väliä, jos vaikka kaarrattaa. En vaan tykkää niistä kaarroksista ja siitä, että koira latasee ja lähtee maata kiertävälle radalle. Haluisin ohjata läheltä, mutta aina se ei vaan oo mahdollista. Ja haluisin pystyä tekemään jarruja, niin että pääsen siitä myös itse eteenpäin seuraavaan tilanteeseen. Nyt kun jarrutan, Pyry meni ja jäin itse kauas taakse. Ohjaa sieltä sitten.
Positiivisuus on pepusta, kun minua se vaan masentaa huomata, että muut vetää rataa jopa nollana ja minä (aina minä) jään jumiin joka kohtaan. Juu juu ei saa verrata, koirat on erilaisia, varsinkin tää mun ferrari. Jos vain saisin nuo jarrut kuntoon...
Tehtiin kahdessa pätkässä. Väliajalla kun makoilin siinä toisella puolella lattialla Pyryn kanssa vierekkäin, katottiin aksaa ja ihailin omaa mustavalkoista. Ja siinä samalla kun oltiin nousemassa yhtäaikaa ylös, Pyryn hihna oli jotenkin solmussa ja Pyry riuhtaisi niin, että meidän "viisaat" päät löivät yhteen. Sattu muuten niin maan perusteellisesti ja nyt on otsassa komee kuhmu.
Väliajalla kokeilin sitä luoksetulon stoppiakin, ja en perskuta osannu sanoo kumpi niistä oli parempi, "top" vai "seiso". Pitää vielä kokeilla vaikka tuossa pihalla, se on vaan pakko päättää pian. Vähän otin seuraamistakin ja kontakteja.
Ja taas aksaa. Kulmahypyllä otin vastakäännöksen käyttöön ja se meni jees. Pelkäsin, että enhän voi viljellä vastakäännöksiä joka paikkaan, mutta kuulemma voi. Kahden putken jälkeen piti saada jarrutettua. Saija ensin kokeili ja tuntui pelittävän sillä, että lelukädellä pari kertaa voimakkaasti heiluttaa ja samalla esim. "Pyry". Ja sain jopa minäkin sen toimimaan (kerran). Mutta niitä paljon kotiläksyksi.
Olen jo pitempään miettinytkin kannattaisiko satsata ennemmin jonkun tietyn osa-alueen oppimiseen, kuin vaan mennä rataa eri koutsien opastamana. Me niin tarttettais esim. sellanen jarrutusten tehokuuri. Jospa se vihdoin valkenis sellasella täsmäpaketilla mullekin.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
3.11.2013 Luoksetulon stoppeja
LUOKSETULON STOPPEJA
Heli koulutteli luoksetulon stoppeja meille. Treenasin siinä ootellessa niin, että kierrätin Pyryn siivekkeen ympäri ja "top" ja pallo lensi. Ja se sujui ihan kohtuullisesti. Mutta sitten Heli puhui takapalkasta ja ajattelin kokeilla sitä.
No ekaks katottiin mitä tapahtuu, kun laitan lelupalkan Pyryn taakse. Tapahtui juuri niinkuin pelkäsin eli Pyry kiepsahti ympäri, haki lelun ja toi sen mulle. Ei menny ihan ku Strömsössä. Sitten lelu olikin Helillä. Ei kyllä oikein tahtonut tajuta, että palkka voi tulla takaakin. Liekkö tottumiskysymys, kun en oo sitä pahemmin käyttänyt, vielä. Mutta sinnikkäästi yritettiin sitä kuitenkin ja aina vaan parani. Ehkä se joku päivä sen tajuaa.
Kotona sitten vielä mietin sitä stoppia. Alokasluokan luoksetulossahan mulla on käsky vaan "sivulle". Mutta nyt mulla onkin ensin "tule/top/sivulle". Ja sitten rupesin taas pähkäilee, että voisko sittenkin olla vaan "sivulle/seiso/sivulle" tai "tule/seiso/sivulle". Ei, mä en ala, nyt viimeistään se on päätettävä. Nimittäin kokeilin tässä kotona ja ainakin tuo "seiso" tuntui olevan tehokkaampi, mut eihän tääl sisällä ole oikein tilaa eikä saa vauhtia. Kun haluisin tietty vauhdikkaat stopit, mutta en oikein tiedä miten ne tehdään/opetetaan. Ehkäpä kokeilen noita huomenna hallilla.
Ja meinas unohtua, että joutessani siinä tein vielä vähän aksaa, puomin alastuloa. Annoin kaikenlaisia hulluja käskyjä, mutta vain "tule"käskyllä sai lähteä kontaktilta. Hyvin on ymmärtänyt asian.
Heli koulutteli luoksetulon stoppeja meille. Treenasin siinä ootellessa niin, että kierrätin Pyryn siivekkeen ympäri ja "top" ja pallo lensi. Ja se sujui ihan kohtuullisesti. Mutta sitten Heli puhui takapalkasta ja ajattelin kokeilla sitä.
No ekaks katottiin mitä tapahtuu, kun laitan lelupalkan Pyryn taakse. Tapahtui juuri niinkuin pelkäsin eli Pyry kiepsahti ympäri, haki lelun ja toi sen mulle. Ei menny ihan ku Strömsössä. Sitten lelu olikin Helillä. Ei kyllä oikein tahtonut tajuta, että palkka voi tulla takaakin. Liekkö tottumiskysymys, kun en oo sitä pahemmin käyttänyt, vielä. Mutta sinnikkäästi yritettiin sitä kuitenkin ja aina vaan parani. Ehkä se joku päivä sen tajuaa.
Kotona sitten vielä mietin sitä stoppia. Alokasluokan luoksetulossahan mulla on käsky vaan "sivulle". Mutta nyt mulla onkin ensin "tule/top/sivulle". Ja sitten rupesin taas pähkäilee, että voisko sittenkin olla vaan "sivulle/seiso/sivulle" tai "tule/seiso/sivulle". Ei, mä en ala, nyt viimeistään se on päätettävä. Nimittäin kokeilin tässä kotona ja ainakin tuo "seiso" tuntui olevan tehokkaampi, mut eihän tääl sisällä ole oikein tilaa eikä saa vauhtia. Kun haluisin tietty vauhdikkaat stopit, mutta en oikein tiedä miten ne tehdään/opetetaan. Ehkäpä kokeilen noita huomenna hallilla.
Ja meinas unohtua, että joutessani siinä tein vielä vähän aksaa, puomin alastuloa. Annoin kaikenlaisia hulluja käskyjä, mutta vain "tule"käskyllä sai lähteä kontaktilta. Hyvin on ymmärtänyt asian.
tiistai 29. lokakuuta 2013
28.10.2013 Estehullu vauhtikone
ESTEHULLU VAUHTIKONE
Kyllä se risukasa on täällä olemassa ja tänään sinne ei taas paistanut, vaikka niin oli toiveet taas korkeella. Mutta minkäs teet, vettä satoi. Rimoja ei roiskittu, mut muuten kaahailtiin. Onko ihan liikaa vaadittu, että menis pari kertaa peräkkäin hyvin tai edes sinnepäin. Mut näköjään on, risukasaan putoon tuon tuosta.
Virkkalassa Laura R laitto meille Viitasen Annen mukaellun radan, joka ei ollu mun mielestä älyttömän vaikee. Pari hankalampaa kepeillevientiä, mutta muuten ihan suoritettavissa. Ja me Pyryn kanssa juututtiin lähestulkoon joka kohtaan. Tuskaa. Tää on nyt niin nähty, kun koko ajan mennään sata lasissa enkä saa oikein hidastettua kuin kontakteilla. Pyrylle kelpaa ihan mikä este vaan, kunhan saa mennä. Jotain tarttis tehdä toisin.
1-2-3 keskellä suora putki, ampasi aina niin kovaa, että lopulta jäin siihen putken suulle ja laitoin käden eteen. Pari kertaa tuli läpi, mutta pysähtyihän sentään kolmannella kerralla. Kato etees pahvi. Eikä siinä mitään, että vauhtia piisaa, mutta joku järki sais kuitenki olla mukana.
Kepeille meni mistä vaan, mut vähän piti säätää, kun mun piti leijeröidä kepit ja lähettää Pyry siitä poispäin putkeen.
Mutta joo todella, jarrut kadoksissa. Pyry ei tunnu noteeraavan mun avuja, ei ääntä, ei liikettä. Onko niin turta jo. Janitahan kerran sanoi, että kuin yrittäisit pysäyttää Pyryn (mitä se ei pysty siinä tekemään), niin tehokkaat avut. Epätoivo iskee, kun haluais edistyä ja tahtois jo pystyä ratoja tekemään ihan kunnolla, mielellään nollana. Ja kun näen, ettei se kovin kaukana ole, mutta on kuitenkin sen verran, etten kiinni saa.
Lopussa yritin vielä pelkkää putkijarrua. Ei, ei, joo kääntyi viiden metrin päässä, ei, … Anu yritti samaa ja jarrusuhina tuli vielä myöhässä, ja Pyry kääntyi samantien. No onpa kivaa. Vaihdetaanko siis kuskia. Ei vaihdeta, oon sen verran masokisti, että lyön mielelläni päätä seinään. Kavereilta tuli vaan kannustuksena "on se haastava, otan osaa". Kultamuruhan se on jokatapauksessa.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
27.10.2013 Aksaapa hyvinkin
JOSKUS SE PAISTAA RISUKASAANKIN
Tänään treeni tuntui ihan agilityltä. Ihanaa. Sonjan rata oli sellanen meille sopiva. Sai kyllä juosta ja tehdä töitäkin, mutta jotenkin se rata vaan tuntui meille sopivalta. Vai tarkoittaako tuo nyt, että olikin helppo rata. Paljon oli takaakiertoja ja niitähän vähän jännäsin, mutta vain yksi rima tuli kait alas. Ja yritin oikein ohjata ulospäin, että Pyryn olis helpompi hypätä.
Putki, valssilla hyppy ja kepeille. Valssi vähän valahti, siinä kohtaa ei sais ainakaan taaksepäin liikkua, vaikka kepit haki hienosti. Tätä kohtaa vois treenaa vähän tehokkaammalla jarrulla, sitten saattasin olla tyytyväinen.
A:lta olin suunnitellut tekeväni pakkovalssin, mutta en tajunnu, että siinä kohtaa se käänsikin Pyryä liikaa. Sonja neuvoi tekemään vekin vai oliko se tässä kohtaa nyt sitä linjausta, en tiedä. Mutta se toimi hyvin.
Hyvin pysyi tänään kontakteilla. Keinu, muuri, rengas, putki (joka meni A:n toiselle puolelle) ja sieltä takaakierto. Huh ja mä selvisin siitä. Enttententten valssi vai persjättö ja päädyin valssaamaan renkaan ja putken väliin, koska ajattelin, että valssilla saisin Pyryltä vähän vauhtia pois. Ja ylläri ylläri ehdin jopa takaakiertoon nippa nappa. Valssi toimi hyvin, mutta mun liikkeellepääseminen uudelleen on vaikeempaa. Vaihdettiin sitten siihen persjättöön. Ja sen ajoitus onnistui hienosti kuulemma ja ihan kivalta se tuntuikin.
Menin sitten lopuksi koko radan ja mun kunto loppu vikalle esteelle. Siis oikeesti, ei pystyny liikkumaan enää yhtään siinä tilanteessa. Pitäisköhän mun tehdä sille jotain. Eräskin on aloittanut niin kovan kuntoilun, että kateeks käy. Voikun mustakin löytyis sellasta sisua.
Enivei, tänään se aurinko tuntui paistavan risukasaankin. Ja sitä videota ei taaskaan tullut otettua, että olis itekin nähny miltä meno näytti. Mutta tuntuma oli, että aikas hyvin meni. Toisen kiituripoitsun, Lassen, meno näytti myös tosi hyvältä.
Tänään treeni tuntui ihan agilityltä. Ihanaa. Sonjan rata oli sellanen meille sopiva. Sai kyllä juosta ja tehdä töitäkin, mutta jotenkin se rata vaan tuntui meille sopivalta. Vai tarkoittaako tuo nyt, että olikin helppo rata. Paljon oli takaakiertoja ja niitähän vähän jännäsin, mutta vain yksi rima tuli kait alas. Ja yritin oikein ohjata ulospäin, että Pyryn olis helpompi hypätä.
Putki, valssilla hyppy ja kepeille. Valssi vähän valahti, siinä kohtaa ei sais ainakaan taaksepäin liikkua, vaikka kepit haki hienosti. Tätä kohtaa vois treenaa vähän tehokkaammalla jarrulla, sitten saattasin olla tyytyväinen.
A:lta olin suunnitellut tekeväni pakkovalssin, mutta en tajunnu, että siinä kohtaa se käänsikin Pyryä liikaa. Sonja neuvoi tekemään vekin vai oliko se tässä kohtaa nyt sitä linjausta, en tiedä. Mutta se toimi hyvin.
Hyvin pysyi tänään kontakteilla. Keinu, muuri, rengas, putki (joka meni A:n toiselle puolelle) ja sieltä takaakierto. Huh ja mä selvisin siitä. Enttententten valssi vai persjättö ja päädyin valssaamaan renkaan ja putken väliin, koska ajattelin, että valssilla saisin Pyryltä vähän vauhtia pois. Ja ylläri ylläri ehdin jopa takaakiertoon nippa nappa. Valssi toimi hyvin, mutta mun liikkeellepääseminen uudelleen on vaikeempaa. Vaihdettiin sitten siihen persjättöön. Ja sen ajoitus onnistui hienosti kuulemma ja ihan kivalta se tuntuikin.
Menin sitten lopuksi koko radan ja mun kunto loppu vikalle esteelle. Siis oikeesti, ei pystyny liikkumaan enää yhtään siinä tilanteessa. Pitäisköhän mun tehdä sille jotain. Eräskin on aloittanut niin kovan kuntoilun, että kateeks käy. Voikun mustakin löytyis sellasta sisua.
Enivei, tänään se aurinko tuntui paistavan risukasaankin. Ja sitä videota ei taaskaan tullut otettua, että olis itekin nähny miltä meno näytti. Mutta tuntuma oli, että aikas hyvin meni. Toisen kiituripoitsun, Lassen, meno näytti myös tosi hyvältä.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
22.10.2013 Tuulia Sporttis
TUULIA SPORTTIS
Saija tuli sitten ihan tosissaan kipeeks, niin että "päästiin" nyt sitten sinne Tuuliankin treeniä kokeilee. Ei ois ehkä pitäny, koska vieläkin masentaa. Ei sais verrata, mut oltiin selkeesti surkein pari. Voipi olla, et oltiin ainoot ykkösluokkalaiset (ja eipä ihme), muut tais olla kolmosissa. Mut ihan sama.Sitä miettii minkä takia on treenannu, kannattaako, jos ei tulos oo tän kummosempi.
Radan vaikein osuus ainakin meille oli just ekat 6 estettä. Ja siihenkös me jäätiin tahkoomaan. Voi elämä. Kuvio pakkovalssijaakotus, persjättö, jarru. Vahvasti epäilin kykyjäni ehtiä tekee tota persjättöä, mutta itseasiassa se ajotuksellisesti tuntui juuri oikein sujuvalta. Persjättökohdassa vaan rima putos monta kertaa. Ehkä katse ei oikein pysynyt koirassa aina, kun jo piti kattoo mihin sitten. Samoin juutuin siihen jarrutuskohtaan, putken "sisällä" hyppy. Ja kun menee liian kovaa tilanteeseen ja ehkä vähän rintamasuuntakin aukes, niin putkeen meni, hei vaan.
Toinen pätkä putkesta hyppy saksalaisella, kepit, pakkovalssijaakotus ja menoks ansojen ohi. Saksalaisessa tuppas vähän valahtaa. Ohjauksessa en saa mennä ihan nurkalle, koska silloin en oikein ehdi tehdä saksalaista. Kepit nyt meni hienosti. Mutta sitten taas pakkovalssijaakotuskohdassa ohjasin hosuen eikä hypännykään vaan tuli mun mukaan. Ja siinäpä se vartin treeni meni.
Eihän meille riitä alkuunkaan vartti. Pitäis olla tauko ja viel toinen vartti. Joillekin se ei ehkä sovi, mut meille sopis. Me jaksettais. Kukkaro ei vaan kestä. Vartissa 11/32 estettä! Great! Eli puoles tunnis menis kisarata. Mahtavaa. Pikkasen yliaikaa! Ja supernopeella koiralla! Kaikki on mahdollista!
Koutsi oli oikein hyvä. Vähän ehkä jännitin/arastelin ja vähän lamaantunut fiilis itellä, ei vaan niinku irronnu. Olis pitäny olla tomera, mut ei... ja sekös sitten ottaa päähän. MÄ HALUUN ONNISTUA!!!!! Monta vuotta siihen vielä menee? Olisko sama lopputulos, jos ei treenaiskaa juurikaan? Ai pitiks mun olla positiivinen? Lähdössä pysyi ja kepit jees. :)
Saija tuli sitten ihan tosissaan kipeeks, niin että "päästiin" nyt sitten sinne Tuuliankin treeniä kokeilee. Ei ois ehkä pitäny, koska vieläkin masentaa. Ei sais verrata, mut oltiin selkeesti surkein pari. Voipi olla, et oltiin ainoot ykkösluokkalaiset (ja eipä ihme), muut tais olla kolmosissa. Mut ihan sama.Sitä miettii minkä takia on treenannu, kannattaako, jos ei tulos oo tän kummosempi.
Radan vaikein osuus ainakin meille oli just ekat 6 estettä. Ja siihenkös me jäätiin tahkoomaan. Voi elämä. Kuvio pakkovalssijaakotus, persjättö, jarru. Vahvasti epäilin kykyjäni ehtiä tekee tota persjättöä, mutta itseasiassa se ajotuksellisesti tuntui juuri oikein sujuvalta. Persjättökohdassa vaan rima putos monta kertaa. Ehkä katse ei oikein pysynyt koirassa aina, kun jo piti kattoo mihin sitten. Samoin juutuin siihen jarrutuskohtaan, putken "sisällä" hyppy. Ja kun menee liian kovaa tilanteeseen ja ehkä vähän rintamasuuntakin aukes, niin putkeen meni, hei vaan.
Toinen pätkä putkesta hyppy saksalaisella, kepit, pakkovalssijaakotus ja menoks ansojen ohi. Saksalaisessa tuppas vähän valahtaa. Ohjauksessa en saa mennä ihan nurkalle, koska silloin en oikein ehdi tehdä saksalaista. Kepit nyt meni hienosti. Mutta sitten taas pakkovalssijaakotuskohdassa ohjasin hosuen eikä hypännykään vaan tuli mun mukaan. Ja siinäpä se vartin treeni meni.
Eihän meille riitä alkuunkaan vartti. Pitäis olla tauko ja viel toinen vartti. Joillekin se ei ehkä sovi, mut meille sopis. Me jaksettais. Kukkaro ei vaan kestä. Vartissa 11/32 estettä! Great! Eli puoles tunnis menis kisarata. Mahtavaa. Pikkasen yliaikaa! Ja supernopeella koiralla! Kaikki on mahdollista!
Koutsi oli oikein hyvä. Vähän ehkä jännitin/arastelin ja vähän lamaantunut fiilis itellä, ei vaan niinku irronnu. Olis pitäny olla tomera, mut ei... ja sekös sitten ottaa päähän. MÄ HALUUN ONNISTUA!!!!! Monta vuotta siihen vielä menee? Olisko sama lopputulos, jos ei treenaiskaa juurikaan? Ai pitiks mun olla positiivinen? Lähdössä pysyi ja kepit jees. :)
maanantai 21. lokakuuta 2013
21.10.2013 Jarruja per...
JARRUJA PER...
Unohdin eiliseltä, että tokotreeneissä aiheena oli ruutu. Ja eihän kyl sitä osattu lainkaan, kun ei oikeestaan olla sitä pitkään pitkään aikaan treenattu. Että se pitää alottaa ihan alusta jossain vaiheessa.
Ja tänään Virkkalassa Helin aksatreenit. Joku samantyyppinen kuin Niinulla ollut. Alku oli mielenkiintoinen. Sivuttaisen hypyn ja muurin välissä putken suu, jonne ei saanut mennä. Kokeilin pari vaihtoehtoa. Molemmat toimi. Sitten jarruja ennen pituutta, toimi. Jeee!
Sitten taas putken kautta pituus ja tällä kertaa toiseen suuntaan. Pitempi matka ja tää rupes jo muistuttaa eilistä reeniä vauhdin puolesta. Jarrutuksen oli tultava tosi tehokkaasti (ajatuksen tasolla yrität pysäyttää Pyryn), sillä sen jälkeen piti viel saada sylkkärinomaisella kääntymään toiselle hypylle ja siitä väärään päähän putkee. Eipä siinä juuri vaihtoehtoja ollut, mutta kyllä me jotenkin onnistuttiin. Mutta saipa jarruttaa niin maan per...usteellisesti, että kuunteli.
Toisella kierroksella otin vaan jarruja ja kääntymisiä. Putkesta vauhtia pituudelle ja siitä vain käännös kuljetuksella ympäri, ja palkkaa. Ja sitten vielä sitä radan kinkkistä jarrutuskohtaa.
Olin oikeestaan aika tyytyväinen illan harjoitukseen. Kiva oli tehdä jarruja. Ja on myös tosi kiva, ettei toisella kentällä vieläkään treenaa ketään, niin me saadaan vähän niinku kaks kenttää yhellä hinnalla. Toisella pystyi sitten treenaamaan omia juttuja, kontakteja yms. aika luxusta.
Unohdin eiliseltä, että tokotreeneissä aiheena oli ruutu. Ja eihän kyl sitä osattu lainkaan, kun ei oikeestaan olla sitä pitkään pitkään aikaan treenattu. Että se pitää alottaa ihan alusta jossain vaiheessa.
Ja tänään Virkkalassa Helin aksatreenit. Joku samantyyppinen kuin Niinulla ollut. Alku oli mielenkiintoinen. Sivuttaisen hypyn ja muurin välissä putken suu, jonne ei saanut mennä. Kokeilin pari vaihtoehtoa. Molemmat toimi. Sitten jarruja ennen pituutta, toimi. Jeee!
Sitten taas putken kautta pituus ja tällä kertaa toiseen suuntaan. Pitempi matka ja tää rupes jo muistuttaa eilistä reeniä vauhdin puolesta. Jarrutuksen oli tultava tosi tehokkaasti (ajatuksen tasolla yrität pysäyttää Pyryn), sillä sen jälkeen piti viel saada sylkkärinomaisella kääntymään toiselle hypylle ja siitä väärään päähän putkee. Eipä siinä juuri vaihtoehtoja ollut, mutta kyllä me jotenkin onnistuttiin. Mutta saipa jarruttaa niin maan per...usteellisesti, että kuunteli.
Toisella kierroksella otin vaan jarruja ja kääntymisiä. Putkesta vauhtia pituudelle ja siitä vain käännös kuljetuksella ympäri, ja palkkaa. Ja sitten vielä sitä radan kinkkistä jarrutuskohtaa.
Olin oikeestaan aika tyytyväinen illan harjoitukseen. Kiva oli tehdä jarruja. Ja on myös tosi kiva, ettei toisella kentällä vieläkään treenaa ketään, niin me saadaan vähän niinku kaks kenttää yhellä hinnalla. Toisella pystyi sitten treenaamaan omia juttuja, kontakteja yms. aika luxusta.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
20.10.2013 Hyvin irtoo
HYVIN IRTOO
Viimeksi tänään turhauduin, kun Pyry irtoilee, enkä saa sitä sitten enää ohjattua. Mutta hyvin irtoo Voltti, ja hyvin irtoo Pirkkokin. Ensin kyllä vähän nauratti, kun kuulosti niin tutulta. Pitäiskö tuon lohduttaa, että sukuvika. Onhan se hienoo, että koira irtoo ja menee kovaa, mutta rajansa kaikella.
Alku meni aika hyvin kepeille asti. Mitä nyt A:lta aavistuksen taas varasti kontaktilta. Siinä nyt oltava tosi tarkkana ja mustavalkoinen. Renkaan kautta lähes 45 asteen kulmassa kepeille ulkokulma. Meni monta kertaa kakkosvälistä sisään. No okei, menee joo liian kovaa sinne. Enkä minä saa kääntyä yhtään ennenkuin on löytänyt oikean välin. Vähän yritin suhauttaakin, että jarruta nyt hyvä mies vähän. Mutta nuo nyt ei olleet kummosiakaan ongelmia mun mielestä, ihan treenattavissa.
Ja sitten päästään asiaan siihen neljän esteen suoraan. Mä niin näin jo rataan tutustumisessa miten siinä saattaapi käydä. Putkesta eka este takaakierrolla ja sitten menoks muuri, suora putki, hyppy ja tiukka käännös pituudelle. Juu ei, ei sitten oikein millään. Olin suunnitellut oikeesti huutavani "vasen" ja ohjaavani pituuden ja seuraavan hypyn takaaleikkauksella. Ja Pyry ampasi ylimääräiselle hypylle. Huoh. Kokeilin valssiakin, vaikka tiesin etukäteen, että kun mun liike jatkuu valitettavasti viel taaksepäin, niin sinnehän se Pyrykin ja taas sille ylimääräselle hypylle. Huoh. Ja vastakäännökseenkään ei oikein reagoinut toivotulla tavalla. Huoh taas. Sonjakin ihmetteli, kun ei Pyry oikein reagoi rytmin muutoksiin eikä edes oikein vastakäännöksiin. Kait se vaan johtuu minusta, liian "kiltistä" ohjaajasta, liian tehottomalla äänellä, liian tehottomilla ohjauksilla. Huoh huoh ja huoh.
Tuollaista treeniä, suoraa ja käännöksiä, kädestä palkkaus. Kepeille lähetyksiä ja kontakteilla tarkkana. Siinä läksyt.
Taas vähän tylsää, kun yksi kohta "pilaa" kaiken, kuitenkin oli paljon hyvääkin. Mutta tuollaiseen se kisarata juuri kans kosahtaa, liikaan irtoomiseen. Läks lapasesta! Muuuuutta mutta mutta, ei me luovuteta!
Viimeksi tänään turhauduin, kun Pyry irtoilee, enkä saa sitä sitten enää ohjattua. Mutta hyvin irtoo Voltti, ja hyvin irtoo Pirkkokin. Ensin kyllä vähän nauratti, kun kuulosti niin tutulta. Pitäiskö tuon lohduttaa, että sukuvika. Onhan se hienoo, että koira irtoo ja menee kovaa, mutta rajansa kaikella.
Alku meni aika hyvin kepeille asti. Mitä nyt A:lta aavistuksen taas varasti kontaktilta. Siinä nyt oltava tosi tarkkana ja mustavalkoinen. Renkaan kautta lähes 45 asteen kulmassa kepeille ulkokulma. Meni monta kertaa kakkosvälistä sisään. No okei, menee joo liian kovaa sinne. Enkä minä saa kääntyä yhtään ennenkuin on löytänyt oikean välin. Vähän yritin suhauttaakin, että jarruta nyt hyvä mies vähän. Mutta nuo nyt ei olleet kummosiakaan ongelmia mun mielestä, ihan treenattavissa.
Ja sitten päästään asiaan siihen neljän esteen suoraan. Mä niin näin jo rataan tutustumisessa miten siinä saattaapi käydä. Putkesta eka este takaakierrolla ja sitten menoks muuri, suora putki, hyppy ja tiukka käännös pituudelle. Juu ei, ei sitten oikein millään. Olin suunnitellut oikeesti huutavani "vasen" ja ohjaavani pituuden ja seuraavan hypyn takaaleikkauksella. Ja Pyry ampasi ylimääräiselle hypylle. Huoh. Kokeilin valssiakin, vaikka tiesin etukäteen, että kun mun liike jatkuu valitettavasti viel taaksepäin, niin sinnehän se Pyrykin ja taas sille ylimääräselle hypylle. Huoh. Ja vastakäännökseenkään ei oikein reagoinut toivotulla tavalla. Huoh taas. Sonjakin ihmetteli, kun ei Pyry oikein reagoi rytmin muutoksiin eikä edes oikein vastakäännöksiin. Kait se vaan johtuu minusta, liian "kiltistä" ohjaajasta, liian tehottomalla äänellä, liian tehottomilla ohjauksilla. Huoh huoh ja huoh.
Tuollaista treeniä, suoraa ja käännöksiä, kädestä palkkaus. Kepeille lähetyksiä ja kontakteilla tarkkana. Siinä läksyt.
Taas vähän tylsää, kun yksi kohta "pilaa" kaiken, kuitenkin oli paljon hyvääkin. Mutta tuollaiseen se kisarata juuri kans kosahtaa, liikaan irtoomiseen. Läks lapasesta! Muuuuutta mutta mutta, ei me luovuteta!
perjantai 18. lokakuuta 2013
17.10.2013 Läksyjen tekoa
LÄKSYJEN TEKOA
Yleensä mulla on viikossa vain yhdet aksatreenit, mutta tälle viikolle niitä tulee neljät! Tänään tuurasin Saijaa Sporttiksella. Miakin tunsi itsensä kipeeks, ni lähdin sitten yksin. Mutta yksin ei tarttenu treenaa, Laura ja Pasi koirineen oli kans, nähtiinkin pitkästä aikaa. Ja molemmat koulutteli välillä meikäläistä, kiitos.
Jätettiin edellisen ryhmän Sepon treenin esteet paikalleen ja tehtiin niistä. Tai Laura väänsi mulle siitä radan pätkän, jossa paljon takaakiertoja. Takaakiertoja valssilla, twistillä, saksalaisella...Yksittäisinä ne meni hyvin, mutta radalla, ei aina niin hyvin. Rimoja putos jokunen, kun katse unohtui tai olin hyppylinjalla tai lopuksi kun Pyrykin väsähti. Sivulta ohjaaminen onnistuu paremmin, kuten twistissä ja saksalaisessa.
Tein myös putkijarruja vaihtelevalla menestyksellä. Mun on hyvin vaikea hyväksyä isoja kaarroksia, varsinkaan putkijarrujen jälkeen. Mikä siinä on, kun multa ei löydy tarpeeksi jarrutehoja. Lopulta kokeilin putkella jopa vastakäännöstä. Se kyllä auttoi, mutta haluaisin säästää vastakäännökset lähinnä kisojen pahoihin paikkoihin, ettei niiden teho kärsi jos niitä tekee jatkuvasti.
Läksyjä tuli siis tehtyä, ja paljon on vielä tehtävää. Ei jäänyt ihan tiistaista fiilistä. Ja kontaktit mua harmittaa, kun lähtee liikkeeseen. Yritin nyt samaa kuin Laura neuvoi Pasille Pirkon kanssa, että leikin lelulla sen kanssa alastulolla, samalla sai ajatuksen pois seuraavalta esteeltä. Sitten lelu pois, luvalla pois kontaktilta ja uudestaan leluleikki. Muuten kontaktit hienot, pysähtyi hyvin, jopa keinulla. Vain tuo lipeäminen liikkeeseen. Tosi tärkeä kohta radalla, johon pitää voida luottaa. Se on ainakin tavoite.
Yleensä mulla on viikossa vain yhdet aksatreenit, mutta tälle viikolle niitä tulee neljät! Tänään tuurasin Saijaa Sporttiksella. Miakin tunsi itsensä kipeeks, ni lähdin sitten yksin. Mutta yksin ei tarttenu treenaa, Laura ja Pasi koirineen oli kans, nähtiinkin pitkästä aikaa. Ja molemmat koulutteli välillä meikäläistä, kiitos.
Jätettiin edellisen ryhmän Sepon treenin esteet paikalleen ja tehtiin niistä. Tai Laura väänsi mulle siitä radan pätkän, jossa paljon takaakiertoja. Takaakiertoja valssilla, twistillä, saksalaisella...Yksittäisinä ne meni hyvin, mutta radalla, ei aina niin hyvin. Rimoja putos jokunen, kun katse unohtui tai olin hyppylinjalla tai lopuksi kun Pyrykin väsähti. Sivulta ohjaaminen onnistuu paremmin, kuten twistissä ja saksalaisessa.
Tein myös putkijarruja vaihtelevalla menestyksellä. Mun on hyvin vaikea hyväksyä isoja kaarroksia, varsinkaan putkijarrujen jälkeen. Mikä siinä on, kun multa ei löydy tarpeeksi jarrutehoja. Lopulta kokeilin putkella jopa vastakäännöstä. Se kyllä auttoi, mutta haluaisin säästää vastakäännökset lähinnä kisojen pahoihin paikkoihin, ettei niiden teho kärsi jos niitä tekee jatkuvasti.
Läksyjä tuli siis tehtyä, ja paljon on vielä tehtävää. Ei jäänyt ihan tiistaista fiilistä. Ja kontaktit mua harmittaa, kun lähtee liikkeeseen. Yritin nyt samaa kuin Laura neuvoi Pasille Pirkon kanssa, että leikin lelulla sen kanssa alastulolla, samalla sai ajatuksen pois seuraavalta esteeltä. Sitten lelu pois, luvalla pois kontaktilta ja uudestaan leluleikki. Muuten kontaktit hienot, pysähtyi hyvin, jopa keinulla. Vain tuo lipeäminen liikkeeseen. Tosi tärkeä kohta radalla, johon pitää voida luottaa. Se on ainakin tavoite.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
15.10.2013 Persjättöjä Sporttiksella
PERSJÄTTÖJÄ SPORTTIKSELLA
Saijalta sain oikein mieluisan syntymäpäivälahjan, jonka lunastinkin hetimiten. Sain mennä Timon tai Tuulian tiistai-koulutukseen. Kummankaan koulutuksessa en ole ennen käynyt, ja nyt oli Timon vuoro, niin sinne sitten. Toivottavasti joskus vielä pääsen Tuuliankin koulutukseen, jos vaikka saisin tuurailla jotakuta.
Kyllä tuli Sporttisvuoroja ikävä, kun halliin taas astui. Radalla oli tekemistä ja vauhtia, mutta jollain tapaa se vaan sopi meille. Ehkä siinä oli sopivasti kaikkea ja sitten kun vielä selvitin ne itselle vaikeaksi tuntuvat kohdatkin tosta vaan, niin avot. Kyllä jäi hyvä fiilis. Laitoin Pyryn myös aina välissä maahan "rauhottumaan".
Alun pakkovalssissa tärkeää rintamasuunta kohti ponnistuspaikkaa, silloinkin kun esteet on vähän hankalassa kulmassa. Kepeille lähetys putkesta 90 astetta avokulmaan, minä takaaleikaten vetäen. Se onnistui ihan hyvin, kunhan annoin ensin Pyryn mennä kepeille ja vasta sitten lähdin itse eteenpäin.
Jo heti rataantutustumisessa kuulin, että täällä tehdään sitten jonkun verran persjättöjä. Ja niinhän siellä piti kolmessa kohdassa tehdä persjättö. Iik ja apua, ei me olla juurikaan tehty persjättöjä. Osataankohan me tai oikeesti osaankohan minä sen oikean ajoituksen. Ja huippua, mehän osattiin ja ihan ekalla. Sanotaan, että luota koiraan, mutta nyt oli kohta jossa piti varsinkin luottaa myös itseensä.
Keinulta näytti eteneminen hankalalta hypyn kautta muurille (n.12m). Totesin, että ehtisin tekee persjätön jos jätän Pyryn joksku aikaa keinulle, mutta en halunnu tehdä niin, halusin, että liike/rytmi jatkuu tasaisena. Timo neuvoikin sitten linjaamaan vaan ja tekemään takaaleikkauksen. Ja opittiin sitten mikä on linjauksen ja vekkauksen ero. Vekkaus jarruttaa.
Radalla oli 31 estettä, joista jäätiin numerolle 21 opettelemaan takaakiertoa ja niistoa. Siinä oli sellainen kohta, jossa Pyry piti laittaa takaakiertoon ja samalla itse pinkasta kohti seuraavaa estettä. Ja rima siinä tais pudota, kun Pyry tunnetusti hyppäsi taas niin läheltä siivekettä. Tästä sitten sain kotiläksyn. Ja helpottais paljon tilanteita, kun Pyry itse osais hypätä vähän kauempaa. En ehdi aina auttamaan läheltä.
Siinä se vartti meni. Olisin tietty halunnu tehdä vielä loputkin, mutta olin tähänkin tosi tyytyväinen. Kaikki kontaktit jes, puomi-putki-erottelu jes, persjätöt jes, vain tuo yksi rima tais pudota, leppoisa tunnelma, en jännittänyt (kummallista?!). Tää on nyt vähän ällöhehkutusta, mutta ei voi mitään. Pitäishän synttärilahjojen ollakin jotain mukavaa.
Saijalta sain oikein mieluisan syntymäpäivälahjan, jonka lunastinkin hetimiten. Sain mennä Timon tai Tuulian tiistai-koulutukseen. Kummankaan koulutuksessa en ole ennen käynyt, ja nyt oli Timon vuoro, niin sinne sitten. Toivottavasti joskus vielä pääsen Tuuliankin koulutukseen, jos vaikka saisin tuurailla jotakuta.
Kyllä tuli Sporttisvuoroja ikävä, kun halliin taas astui. Radalla oli tekemistä ja vauhtia, mutta jollain tapaa se vaan sopi meille. Ehkä siinä oli sopivasti kaikkea ja sitten kun vielä selvitin ne itselle vaikeaksi tuntuvat kohdatkin tosta vaan, niin avot. Kyllä jäi hyvä fiilis. Laitoin Pyryn myös aina välissä maahan "rauhottumaan".
Alun pakkovalssissa tärkeää rintamasuunta kohti ponnistuspaikkaa, silloinkin kun esteet on vähän hankalassa kulmassa. Kepeille lähetys putkesta 90 astetta avokulmaan, minä takaaleikaten vetäen. Se onnistui ihan hyvin, kunhan annoin ensin Pyryn mennä kepeille ja vasta sitten lähdin itse eteenpäin.
Jo heti rataantutustumisessa kuulin, että täällä tehdään sitten jonkun verran persjättöjä. Ja niinhän siellä piti kolmessa kohdassa tehdä persjättö. Iik ja apua, ei me olla juurikaan tehty persjättöjä. Osataankohan me tai oikeesti osaankohan minä sen oikean ajoituksen. Ja huippua, mehän osattiin ja ihan ekalla. Sanotaan, että luota koiraan, mutta nyt oli kohta jossa piti varsinkin luottaa myös itseensä.
Keinulta näytti eteneminen hankalalta hypyn kautta muurille (n.12m). Totesin, että ehtisin tekee persjätön jos jätän Pyryn joksku aikaa keinulle, mutta en halunnu tehdä niin, halusin, että liike/rytmi jatkuu tasaisena. Timo neuvoikin sitten linjaamaan vaan ja tekemään takaaleikkauksen. Ja opittiin sitten mikä on linjauksen ja vekkauksen ero. Vekkaus jarruttaa.
Radalla oli 31 estettä, joista jäätiin numerolle 21 opettelemaan takaakiertoa ja niistoa. Siinä oli sellainen kohta, jossa Pyry piti laittaa takaakiertoon ja samalla itse pinkasta kohti seuraavaa estettä. Ja rima siinä tais pudota, kun Pyry tunnetusti hyppäsi taas niin läheltä siivekettä. Tästä sitten sain kotiläksyn. Ja helpottais paljon tilanteita, kun Pyry itse osais hypätä vähän kauempaa. En ehdi aina auttamaan läheltä.
Siinä se vartti meni. Olisin tietty halunnu tehdä vielä loputkin, mutta olin tähänkin tosi tyytyväinen. Kaikki kontaktit jes, puomi-putki-erottelu jes, persjätöt jes, vain tuo yksi rima tais pudota, leppoisa tunnelma, en jännittänyt (kummallista?!). Tää on nyt vähän ällöhehkutusta, mutta ei voi mitään. Pitäishän synttärilahjojen ollakin jotain mukavaa.
maanantai 14. lokakuuta 2013
14.10.2013 Kuu vai muu vai kuumuu?
KUU VAI MUU VAI KUUMUU?
Läähätystä, kieli roikkuu, haukkuu, silmät lautasina, pomppii kuin jänis ... Pyryllä keittää, enkä ole edes oikeen tajunnut, että kuumuu, keittää, kiehuu, ja että siinäkö se meidän kompastuskivi on. Mulle se oli vaan kaahausta ja kurittomuutta. No okei, onhan se niitäkin, kun aivot ei oo oikein mukana ja rämäpäisesti vaan mennään täysii välillä rimoja roiskien. Ja silti Pyry on kiltti ja kuuliainen, varsinkin kun vauhti lakkaa. Radalla vaan kiehahtaa. Ja emäntää saattaa ensin naurattaa, vaan ei enää hetken päästä, kun tilanne jatkuu samanlaisena. Rupee mullakin keittää ärräpäät hampaiden välissä.
Me nyt sitten harjoiteltiin rauhoittumista. Koira maahan ja ootellaan...Heli oli laittanut oikein kivan treenin, jossa putken pimeitä kulmia ja pituudelta kääntymisiä. Tehtiin me vähän, mutta molemmat olis tietty tahtonu tehdä paljon paljon enemmän. Varsinkin, kun tätä herkkua saa enää kerran viikossa.
Mutta tää on sitä vireen hallintaa. Rauhottumisen jälkeen Pyryhän jarrutti ja kääntyi ja oli kuulolla tosi hienosti. Kyllä huomasi eron. Putken pimeet kulmat meni tosta vaan.
Me osataan paljon, mutta tää ku me vielä opitaan, niin ollaan jo aika pitkällä. Mun hermojahan tässä eniten koetellaan, mutta uskon että pitemmän päälle kannattaa. Kiitos Heli.
Läähätystä, kieli roikkuu, haukkuu, silmät lautasina, pomppii kuin jänis ... Pyryllä keittää, enkä ole edes oikeen tajunnut, että kuumuu, keittää, kiehuu, ja että siinäkö se meidän kompastuskivi on. Mulle se oli vaan kaahausta ja kurittomuutta. No okei, onhan se niitäkin, kun aivot ei oo oikein mukana ja rämäpäisesti vaan mennään täysii välillä rimoja roiskien. Ja silti Pyry on kiltti ja kuuliainen, varsinkin kun vauhti lakkaa. Radalla vaan kiehahtaa. Ja emäntää saattaa ensin naurattaa, vaan ei enää hetken päästä, kun tilanne jatkuu samanlaisena. Rupee mullakin keittää ärräpäät hampaiden välissä.
Me nyt sitten harjoiteltiin rauhoittumista. Koira maahan ja ootellaan...Heli oli laittanut oikein kivan treenin, jossa putken pimeitä kulmia ja pituudelta kääntymisiä. Tehtiin me vähän, mutta molemmat olis tietty tahtonu tehdä paljon paljon enemmän. Varsinkin, kun tätä herkkua saa enää kerran viikossa.
Mutta tää on sitä vireen hallintaa. Rauhottumisen jälkeen Pyryhän jarrutti ja kääntyi ja oli kuulolla tosi hienosti. Kyllä huomasi eron. Putken pimeet kulmat meni tosta vaan.
Me osataan paljon, mutta tää ku me vielä opitaan, niin ollaan jo aika pitkällä. Mun hermojahan tässä eniten koetellaan, mutta uskon että pitemmän päälle kannattaa. Kiitos Heli.
maanantai 7. lokakuuta 2013
7.10.2013 Suoraa suoraa enemmän suoraa
SUORAA SUORAA ENEMMÄN SUORAA
Kun ei kerta käänny. Ei kerkee, vaikka taipuis hyvinkin. Voi elämä! Kaks estettä ja kolmas ehkä 45 astetta, ja olihan tekemistä. Ja lähtee muuten minikädenliikkeellä myös yllättävän kauas. Kokeilin vaikka ja mitä, ja yritin oikein keskittyä siihen, että ennen edelliselle hypylle ponnistusta kertoisin jo että kohta sitten käännytään. Mut en tainnu ehtii kissaa sanoa.
Voi jösses, ne loikat vaan on niin pitkiä ja vauhti niin kova, että kyllä tässä välillä aina turhautuu, tuleeko tästä mitään. Vaikka onhan se treenaaminenkin ihan mukavaa. Mutta kyllä mä jaksan uskoa, että huomenna me osataan. Joku huomen.
No okei, kaikki muut kohdat tais mennä aika hyvin, paitti tuo alun kääntyminen. Mutta taitaa meillä olla jotain pientä kurin puutettakin, kun koira on niin estehakuinen, ettei paljoo meikältä kysele. Kait se on oikeesti nyt vaan palkattava ainoastaan kädestä (paitsi kontakteilla) ainakin jonku aikaa.
Kun ei kerta käänny. Ei kerkee, vaikka taipuis hyvinkin. Voi elämä! Kaks estettä ja kolmas ehkä 45 astetta, ja olihan tekemistä. Ja lähtee muuten minikädenliikkeellä myös yllättävän kauas. Kokeilin vaikka ja mitä, ja yritin oikein keskittyä siihen, että ennen edelliselle hypylle ponnistusta kertoisin jo että kohta sitten käännytään. Mut en tainnu ehtii kissaa sanoa.
Voi jösses, ne loikat vaan on niin pitkiä ja vauhti niin kova, että kyllä tässä välillä aina turhautuu, tuleeko tästä mitään. Vaikka onhan se treenaaminenkin ihan mukavaa. Mutta kyllä mä jaksan uskoa, että huomenna me osataan. Joku huomen.
No okei, kaikki muut kohdat tais mennä aika hyvin, paitti tuo alun kääntyminen. Mutta taitaa meillä olla jotain pientä kurin puutettakin, kun koira on niin estehakuinen, ettei paljoo meikältä kysele. Kait se on oikeesti nyt vaan palkattava ainoastaan kädestä (paitsi kontakteilla) ainakin jonku aikaa.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
6.10.2013 Kake ja kaverit
KAKE JA KAVERIT
Tänään tokotreeneissä kakeja ja vähän muutakin.
Otan vieläkin luoksepäästävyyden kun muutkin ottaa, ja onhan se ihan hyvää harjoitusta. Pyry oli tänään vaan niin ihastunut Tainaan, että vasta kolmannella kerralla malttoi pysyä paikoillaan. Liekkö tuoksunut tyttögorkeille tai oli vaan äänestä lumoutunut pauloihin.
Ekan kerran tehtiin kolmen minuutin paikkamakuu minä piilossa. Pyry pysyi tosi hyvin. Hyvää häiriötreeniä saa, kun vieressä kaverit piippaa, nousee ja niitä käydään palkkaamassa.
Kakeissa saatiin taas olla demokoirana, vaikka onhan ne meilläkin vielä kesken. Siinäkin meinas vaan tiirailla Tainaa. AVO-luokan kaket, istu-maahan-istu-maahan, menee aika hyvinkin. Mutta sitten, kun siihen otetaan se seisominen, niin hmm... Maasta seisominen jees, mut siitä seisomisasennosta kun pitää mennä takas maahan tai istumaan, niin siinä tuppaa takajalat vähän liikkuu. Ei kai auta ku vaan treenaa läheltä hissiä ja paljon. Ja silti se on läheltäkin vaikeaa sekä mulle että Pyrylle. Mullahan olis se yks alusta, jossa pulleemmat reunat, jonka ostin sillon tuhat vuotta sitten, kun Lentsulta Turussa ekan kerran kuulin koko asiasta. Pitänee kokeilla sitä miten se pelittäis niiden takajalkojen osalta. Osaankohan.
Lopussa pyysin Tainaa vielä käskyttämään liikkeestä maahan ja seisominen, siis että käskyttää monta kertaa häiriönä. Eka vilkas vähän joka kerta Tainaa, mutta jatkoi nätisti seuraamista ja vasta mun käskyllä teki niinkuin pyysin. Seuraavalla kerralla ei enää välittänyt Tainasta, vaikka käveli rinnalla tai takana ja käskytti. Jeee.
Ja palkkojen palkka, mentiin keppejä jokunen kerta, varsinkin sitä sulkukulmaa ja oikein hetsasin kunnon vauhdit. Ja mitä tekee Pyry, menee hirmuvauhdilla, JARRUTTAA IHAN ITSE hienosti oikeaan väliin ja pujottelee upeesti myös loppuun asti. Kyllä silmä ja sielu lepää, aah!
Tänään tokotreeneissä kakeja ja vähän muutakin.
Otan vieläkin luoksepäästävyyden kun muutkin ottaa, ja onhan se ihan hyvää harjoitusta. Pyry oli tänään vaan niin ihastunut Tainaan, että vasta kolmannella kerralla malttoi pysyä paikoillaan. Liekkö tuoksunut tyttögorkeille tai oli vaan äänestä lumoutunut pauloihin.
Ekan kerran tehtiin kolmen minuutin paikkamakuu minä piilossa. Pyry pysyi tosi hyvin. Hyvää häiriötreeniä saa, kun vieressä kaverit piippaa, nousee ja niitä käydään palkkaamassa.
Kakeissa saatiin taas olla demokoirana, vaikka onhan ne meilläkin vielä kesken. Siinäkin meinas vaan tiirailla Tainaa. AVO-luokan kaket, istu-maahan-istu-maahan, menee aika hyvinkin. Mutta sitten, kun siihen otetaan se seisominen, niin hmm... Maasta seisominen jees, mut siitä seisomisasennosta kun pitää mennä takas maahan tai istumaan, niin siinä tuppaa takajalat vähän liikkuu. Ei kai auta ku vaan treenaa läheltä hissiä ja paljon. Ja silti se on läheltäkin vaikeaa sekä mulle että Pyrylle. Mullahan olis se yks alusta, jossa pulleemmat reunat, jonka ostin sillon tuhat vuotta sitten, kun Lentsulta Turussa ekan kerran kuulin koko asiasta. Pitänee kokeilla sitä miten se pelittäis niiden takajalkojen osalta. Osaankohan.
Lopussa pyysin Tainaa vielä käskyttämään liikkeestä maahan ja seisominen, siis että käskyttää monta kertaa häiriönä. Eka vilkas vähän joka kerta Tainaa, mutta jatkoi nätisti seuraamista ja vasta mun käskyllä teki niinkuin pyysin. Seuraavalla kerralla ei enää välittänyt Tainasta, vaikka käveli rinnalla tai takana ja käskytti. Jeee.
Ja palkkojen palkka, mentiin keppejä jokunen kerta, varsinkin sitä sulkukulmaa ja oikein hetsasin kunnon vauhdit. Ja mitä tekee Pyry, menee hirmuvauhdilla, JARRUTTAA IHAN ITSE hienosti oikeaan väliin ja pujottelee upeesti myös loppuun asti. Kyllä silmä ja sielu lepää, aah!
lauantai 5. lokakuuta 2013
5.10.2013 Vauhtia Janakkalassa
VAUHTIA JANAKKALASSA
Milloinkohan saan hanskaan tuon vauhdin ja tekemisen. Saijan sanoin, kun itellä on kiireen tuntu koko ajan, niin se kostautuu. Tuntuu, että kisaradat on helppoja, paitsi ei meille. Toki mun hermoilu ei auta asiaa ainakaan. Ja sillon Pyry tuntuu vaan entistä villimmältä, kun on itse ihan lamaantunut. Ja ajoista mun ei todellakaan tartte huolta kantaa, ainakaan vielä. Tänäänkin oli tokalla radalla nopein aika, mutta kympillä oltiin vasta kahdeksas. Eka rata olikin hylly. Tuskaa, haluun kakkosiin, pois noista juoksuradoista. Mitä kiemuraisempi, sen parempi, mun mielestä.
Nybergin radoissa oli kyllä vähän pohtimista, eikä keppikulmatkaan olleet ykkösille helpoimmat. Ekalla radalla hylly, meni ohi esteen ja ehti hypätä väärän. Ja se tuntui hirveeltä siksakilta eli olin koko ajan vissiin myöhässä, enkä päässy kunnolla rytmiin takasin.
Toka rata tuntui jo paremmalta. Kepeille vaan meni niin kovaa sulkukulmaan, ettei kyennyt taipumaan ekaan väliin. Sitten vielä kun estevälit oli mun mielestä pitkät, niin latasee niin kovaan vauhtiin esim. putkeen, että matkalla sit rima lensi. Ja tuppaa edelleen lähtee mun liikkeeseen kontakteilta, että piti pari kertaa vaihtaa suunnitelma A suunnitelmaksi B, joka ei siis ollut paras mahdollinen.
Miinukset ja treenattavat, kolme tosi tärkeetä:
mun pitää lopettaa jännittaminen ja saada olo rennoks ja rauhalliseks
se vaikuttanee Pyryynkin
mun pitää mennä mukaan vauhtiin, eikä "pelätä" sitä
kontakteilta EI varasteta ilman lupaa
Ja plussat:
periaatteessa kepit itsenäiset hienot, lähetti mistä vaan
lähdössä pysyy tosi hyvin
kontakteille pysähtyi hyvin ja ylösmenotkin otettiin hienosti
muurinpalikat pysyi ja vielä kurvissa
me tehtiin yhdessä rataa, vaikkei se virheetön ollutkaan
Pyry <3
Milloinkohan saan hanskaan tuon vauhdin ja tekemisen. Saijan sanoin, kun itellä on kiireen tuntu koko ajan, niin se kostautuu. Tuntuu, että kisaradat on helppoja, paitsi ei meille. Toki mun hermoilu ei auta asiaa ainakaan. Ja sillon Pyry tuntuu vaan entistä villimmältä, kun on itse ihan lamaantunut. Ja ajoista mun ei todellakaan tartte huolta kantaa, ainakaan vielä. Tänäänkin oli tokalla radalla nopein aika, mutta kympillä oltiin vasta kahdeksas. Eka rata olikin hylly. Tuskaa, haluun kakkosiin, pois noista juoksuradoista. Mitä kiemuraisempi, sen parempi, mun mielestä.
Nybergin radoissa oli kyllä vähän pohtimista, eikä keppikulmatkaan olleet ykkösille helpoimmat. Ekalla radalla hylly, meni ohi esteen ja ehti hypätä väärän. Ja se tuntui hirveeltä siksakilta eli olin koko ajan vissiin myöhässä, enkä päässy kunnolla rytmiin takasin.
Toka rata tuntui jo paremmalta. Kepeille vaan meni niin kovaa sulkukulmaan, ettei kyennyt taipumaan ekaan väliin. Sitten vielä kun estevälit oli mun mielestä pitkät, niin latasee niin kovaan vauhtiin esim. putkeen, että matkalla sit rima lensi. Ja tuppaa edelleen lähtee mun liikkeeseen kontakteilta, että piti pari kertaa vaihtaa suunnitelma A suunnitelmaksi B, joka ei siis ollut paras mahdollinen.
Miinukset ja treenattavat, kolme tosi tärkeetä:
mun pitää lopettaa jännittaminen ja saada olo rennoks ja rauhalliseks
se vaikuttanee Pyryynkin
mun pitää mennä mukaan vauhtiin, eikä "pelätä" sitä
kontakteilta EI varasteta ilman lupaa
Ja plussat:
periaatteessa kepit itsenäiset hienot, lähetti mistä vaan
lähdössä pysyy tosi hyvin
kontakteille pysähtyi hyvin ja ylösmenotkin otettiin hienosti
muurinpalikat pysyi ja vielä kurvissa
me tehtiin yhdessä rataa, vaikkei se virheetön ollutkaan
Pyry <3
maanantai 30. syyskuuta 2013
30.9.2013 Ekat hallitreenit
EKAT HALLITREENIT
HiHan talvikausi pyörähti käyntiin, kun hallitreenit alkoi. Ihanaa oikeestaan olla lämpimässä ja koira ja lelutkin pysyy puhtaina. Heli koulutteli meitä (neljä koirakkoa viidestä paikalla). Anu on Maxin kans kolmosissa ja me muut (2 isoo villakoiraa, espis ja Pyry) taidetaan olla ykkösissä. Ja tilaa oli yllin kyllin, kun vielä ei ollu toisella puolella ketään. Heli laittoi FB:ssä, että löysi oikein kivan radan, jota ei ehkä itse haluis mennä. Heh.
Rata oli kyllä aika haastava, mutta mä tykkäsin, kun se oli sellasta pyöritystä sinne tänne. Niistoja ja valsseja ja vastakäännöksiä, noita kaikkia monta kertaa. Tää tykkää. Eli koko ajan piti oikein skarpata, että pysyi kartalla. Eikä me hullummin mentykään.
Kontakteilla ei sais yhtään livetä, muuten mä oon niin pulassa. Mitään muuta moitittavaa ei oikeestaan muistu mieleen. Pyry meni tunnetusti kovaa ja aavistuksen liiraili. On vissiin tottunut pitävään hiekka-alustaan ja nyt sitten pitäis tottuu taas mattoon. Mutta hyvin oli kuulolla poju ja kääntyi kuulemma hienosti varsinkin niistokohdissa. Eikä muuten rimojakaan tullu pahasti alas, ehkä pari.
Toiselle puolelle tein Helin neuvoman harjoituksen, jossa viisi estettä on kuuden hiirenaskeleen päässä toisistaan. Ja tarkoitus oli laittaa Pyry takaakiertoon ja katsoa miten selviää siitä ja pienistä väleistä. Aluksi oli niin kiire ja kova vauhti, että hyppäsi kaksi viimeistä yhellä kertaa. Mutta sitten laitettiin lelu sen verran lähelle, että sen oli pakko tsempata. Ja hyvinhän tuo hyppäsi, tosi hienosti. Ja takaakierrotkin meni selvästi kauempaa kuin yleensä. Oikeelta puolelta lähetettynä takaakierto oli himpun parempi kuin vasemmalta puolelta. Onhan ne koiratkin vasen- tai oikee-tassusia. Mutta ihan hyvä harjoitus, kun koira joutuu itse pohtimaan ja keskittymään, jospa se menis siten paremmin jakeluun.
HiHan talvikausi pyörähti käyntiin, kun hallitreenit alkoi. Ihanaa oikeestaan olla lämpimässä ja koira ja lelutkin pysyy puhtaina. Heli koulutteli meitä (neljä koirakkoa viidestä paikalla). Anu on Maxin kans kolmosissa ja me muut (2 isoo villakoiraa, espis ja Pyry) taidetaan olla ykkösissä. Ja tilaa oli yllin kyllin, kun vielä ei ollu toisella puolella ketään. Heli laittoi FB:ssä, että löysi oikein kivan radan, jota ei ehkä itse haluis mennä. Heh.
Rata oli kyllä aika haastava, mutta mä tykkäsin, kun se oli sellasta pyöritystä sinne tänne. Niistoja ja valsseja ja vastakäännöksiä, noita kaikkia monta kertaa. Tää tykkää. Eli koko ajan piti oikein skarpata, että pysyi kartalla. Eikä me hullummin mentykään.
Kontakteilla ei sais yhtään livetä, muuten mä oon niin pulassa. Mitään muuta moitittavaa ei oikeestaan muistu mieleen. Pyry meni tunnetusti kovaa ja aavistuksen liiraili. On vissiin tottunut pitävään hiekka-alustaan ja nyt sitten pitäis tottuu taas mattoon. Mutta hyvin oli kuulolla poju ja kääntyi kuulemma hienosti varsinkin niistokohdissa. Eikä muuten rimojakaan tullu pahasti alas, ehkä pari.
Toiselle puolelle tein Helin neuvoman harjoituksen, jossa viisi estettä on kuuden hiirenaskeleen päässä toisistaan. Ja tarkoitus oli laittaa Pyry takaakiertoon ja katsoa miten selviää siitä ja pienistä väleistä. Aluksi oli niin kiire ja kova vauhti, että hyppäsi kaksi viimeistä yhellä kertaa. Mutta sitten laitettiin lelu sen verran lähelle, että sen oli pakko tsempata. Ja hyvinhän tuo hyppäsi, tosi hienosti. Ja takaakierrotkin meni selvästi kauempaa kuin yleensä. Oikeelta puolelta lähetettynä takaakierto oli himpun parempi kuin vasemmalta puolelta. Onhan ne koiratkin vasen- tai oikee-tassusia. Mutta ihan hyvä harjoitus, kun koira joutuu itse pohtimaan ja keskittymään, jospa se menis siten paremmin jakeluun.
29.9.2013 Vastakäännös ja AVO-hyppy
VASTAKÄÄNNÖS
Sonjalla jälleen, rata oli helpohko, mutta silti sopivan haastava. Aluksi sanoi, että Pyrylle on ihan omat suunnitelmat, että hevosillekin on. Ihan hyvällä sanoi, nauratti vaan. No ehkä meil on vähän pitempi laukka kun monella muulla.
Heti alussa olin suunnitellut ottavani kakkosella rimalla vastaan niiston tai päällejuoksunomaisesti, jotta saisin vähän jarrutettua, mutta ei, bad idea. Kunnon etäisyys kakkoseen ja tilaa Pyrylle ja antaa palaa. Toimi kyllä.
Parissa kohtaa valssi muuttui vekkaukseksi tai vastakäännökseksi. Vastakäännöksiä sain tehdä tämän tästä. Kuulemma niillä tulen paljon toimimaan, että ne kuntoon.
Sitten taas lopussa persjättö tai takaaleikkaus muuttuikin valssiksi. Ja kulman kierto hypyllä meikältä tuli niistö lähes väkisin ja ihme kyllä ehdin silti valssiin taas ennen viimeistä hyppyä. Olen niin tykästynyt ja tottunut niistoihin, että oli vaikea muuttaa toiseen ohjaukseen. Mutta kokeiltuani pyöritystä, todettiin, että kun rintamasuunta vähänkin aukee, niin Pyry hyppää kauas, joten siihenkin paras vaan tehdä vastakäännös.
Vauhtia piisaa juu, että välillä itteäni vähän hirvittää, vaikken pelkääkään, että päälle tulisi. Mutta tuntuu, että tarttee jarrutella vähän väliä, ettei ihan lähde lapasesta. Ja vieläkin on vähän vaikea "hyväksyä" kaarroksia, kun ei käännykään niin tiukasti. Siinä vauhdissa se vaan on hyväksyttävä. Tarttee ottaa videokamera mukaan ens kerralla, kun itselle jää aina vähän sekava fiilis, niin näkis miten se nyt sit oikeesti menikään.
Sonjan ohje, vastakäännökset kuntoon, ja niihin jos ei muuallekin ääntä lisää, niin on tehokkaampaa, eikä turhia jarrutella. Ja paras ohje ehkä oli se, että muutan omaa ajattelutapaani kauhistelusta "ajattelet vaan kun menee kovaa, että vau mikä vauhti, mulla on upee koira, joka menee miljoonaa". Jotain sinnepäin. Näin se on nähtävä, mennään eikä meinata, rohkeesti eteenpäin. Pyry ainakin, niin kyl mäkin sitte! :)
TOKOSSA AVO-HYPPY
Paikkamakuu 2 minuuttia piilossa niin hieno, vaikka koko muu rivi tartti apuja vähän väliä. Pitää lisätä aikaa pikkuhiljaa.
Odotellessa tein luoksetulon stoppeja, ollaan siinä vielä ihan alussa, mutta hyvin pysähtyi "top" ja lelu lensi. Lisäksi tein vähän seuraamista, liikkeestä pysähtymiset ja sitä eilistä kontaktitehtävää.
Nyt alotettiin ekaa kertaa AVO-hypyn treenaminen. Hyppää hyvin, mutta ei tajunnut yhtään mitä "istu"käsky tarkottaa. Sitten yritin sitä, että yksi käsky riittää, mutta ei kyllä tarjonnut mitään, oli ihan kysymysmerkki, niin sanoin sitten toisen kerran, eikä sekään tuntunut valaisevan. Sain sen sitten käsiavulla istumaan. Mutta vasta kotona tajusin (blondi), että miksen käyttänyt "back"-käskyä, jota käytän kaukoissa istumiseen. Ei tullu mieleen. Sitä paitsi se voisi olla hyvä, jos hyppää lähelle, että istuu taaksepäin. Hyppyä on vähän vaikea pilkkoa palasiin. Mutta tätä pitää oikein tosissaan miettiä ja kokeilla.
Aika kiva treenipäivä kaikenkaikkiaan. Ja taas kuulin kauttarantain kehuja, kuinka nopea Pyry on.
Sonjalla jälleen, rata oli helpohko, mutta silti sopivan haastava. Aluksi sanoi, että Pyrylle on ihan omat suunnitelmat, että hevosillekin on. Ihan hyvällä sanoi, nauratti vaan. No ehkä meil on vähän pitempi laukka kun monella muulla.
Heti alussa olin suunnitellut ottavani kakkosella rimalla vastaan niiston tai päällejuoksunomaisesti, jotta saisin vähän jarrutettua, mutta ei, bad idea. Kunnon etäisyys kakkoseen ja tilaa Pyrylle ja antaa palaa. Toimi kyllä.
Parissa kohtaa valssi muuttui vekkaukseksi tai vastakäännökseksi. Vastakäännöksiä sain tehdä tämän tästä. Kuulemma niillä tulen paljon toimimaan, että ne kuntoon.
Sitten taas lopussa persjättö tai takaaleikkaus muuttuikin valssiksi. Ja kulman kierto hypyllä meikältä tuli niistö lähes väkisin ja ihme kyllä ehdin silti valssiin taas ennen viimeistä hyppyä. Olen niin tykästynyt ja tottunut niistoihin, että oli vaikea muuttaa toiseen ohjaukseen. Mutta kokeiltuani pyöritystä, todettiin, että kun rintamasuunta vähänkin aukee, niin Pyry hyppää kauas, joten siihenkin paras vaan tehdä vastakäännös.
Vauhtia piisaa juu, että välillä itteäni vähän hirvittää, vaikken pelkääkään, että päälle tulisi. Mutta tuntuu, että tarttee jarrutella vähän väliä, ettei ihan lähde lapasesta. Ja vieläkin on vähän vaikea "hyväksyä" kaarroksia, kun ei käännykään niin tiukasti. Siinä vauhdissa se vaan on hyväksyttävä. Tarttee ottaa videokamera mukaan ens kerralla, kun itselle jää aina vähän sekava fiilis, niin näkis miten se nyt sit oikeesti menikään.
Sonjan ohje, vastakäännökset kuntoon, ja niihin jos ei muuallekin ääntä lisää, niin on tehokkaampaa, eikä turhia jarrutella. Ja paras ohje ehkä oli se, että muutan omaa ajattelutapaani kauhistelusta "ajattelet vaan kun menee kovaa, että vau mikä vauhti, mulla on upee koira, joka menee miljoonaa". Jotain sinnepäin. Näin se on nähtävä, mennään eikä meinata, rohkeesti eteenpäin. Pyry ainakin, niin kyl mäkin sitte! :)
TOKOSSA AVO-HYPPY
Paikkamakuu 2 minuuttia piilossa niin hieno, vaikka koko muu rivi tartti apuja vähän väliä. Pitää lisätä aikaa pikkuhiljaa.
Odotellessa tein luoksetulon stoppeja, ollaan siinä vielä ihan alussa, mutta hyvin pysähtyi "top" ja lelu lensi. Lisäksi tein vähän seuraamista, liikkeestä pysähtymiset ja sitä eilistä kontaktitehtävää.
Nyt alotettiin ekaa kertaa AVO-hypyn treenaminen. Hyppää hyvin, mutta ei tajunnut yhtään mitä "istu"käsky tarkottaa. Sitten yritin sitä, että yksi käsky riittää, mutta ei kyllä tarjonnut mitään, oli ihan kysymysmerkki, niin sanoin sitten toisen kerran, eikä sekään tuntunut valaisevan. Sain sen sitten käsiavulla istumaan. Mutta vasta kotona tajusin (blondi), että miksen käyttänyt "back"-käskyä, jota käytän kaukoissa istumiseen. Ei tullu mieleen. Sitä paitsi se voisi olla hyvä, jos hyppää lähelle, että istuu taaksepäin. Hyppyä on vähän vaikea pilkkoa palasiin. Mutta tätä pitää oikein tosissaan miettiä ja kokeilla.
Aika kiva treenipäivä kaikenkaikkiaan. Ja taas kuulin kauttarantain kehuja, kuinka nopea Pyry on.
lauantai 28. syyskuuta 2013
28.9.2013 Vapun klinikalla
VAPUN KLINIKALLA
Tänään oli HiHan järjestämä Vapun motivointiklinikka, jossa oli aika hyvä kirjo erilaisia ja erirotuisia koiria ja vielä erilaisia "ongelmia". Mua jännitti jo se, kun en oikein tiennyt mitä asioita ottaisin esille, mutta Heli ja Anu lupas sit sanoo, jos en ite tiedä. :)
Otin sitten puheeksi seuraamisen, ja siinä vireen hallinta, kun menee matkalaukuksi. Vappu katsoi ja vähän totesi saman. Tiedän, että kyse on tietenkin koulutuksesta ja palkattomuudesta yms. mutta todettiin, että autan Pyryä koko ajan, sen sijaan, että antaisin Pyryn itse pähkäillä, mikä olisi varsin järkevää oppimisen ja toivotun lopputuloksen kannalta. Eli nyt vaan yksi käsky ja sen pitää riittää ja sitten odotellaan vaikka 5 minuuttia, että koira itse tajuaa homman. Jos meni väärin, "oho" ja uudestaan, eikä sen enempiä jutteluja.
Otettiin sivulletuloja niin, että Vappu seisoo mun vieressä ja Pyryn pitäis tulla siihen väliin. Ja nyt en muista oliko tää vinojen sivuasentojen takia. Kun palkkaa ei tule, niin Pyry kiertyy enempi eteen kuikuilemaan olisko sitä siellä toisessa taskussa. Ja siinäkin pitäis tulla katsekontakti eikä kytätä palkkaa.
Sitten päädyttiinkin tekemään lelulla katsekontakteja, sellasta ihan perusjuttua mikä on oikeestaan kaiken perusta, että Pyry on mun sivulla, heitän lelun eteen ja oottelen kun ottaa muhun katsekontaktin, niin sitten saa vapautuskäskyn. Kyllä siinä meni monta pitkää sekuntia, kun Pyry tuijottaa vaan lelua eikä mua.
Ja tän kaiken jälkeen otettiin vikaks hieno luoksetulo, jossa Pyry ei yhtään törmänny mun jalkaan, ja otti vikaks hienon katsekontaktin. Jes.
Tän kaiken pääpointti oli mulle kuitenkin se, että "älä auta, anna koiran tehdä/funtsia itse". Näinhän se pitäis aina tehdäkin, että koira saa itse pähkäillä, niin varmasti menee jakeluunkin paremmin. Muistais vaan.
Pointteja aamun luennolta:
Ilman ihmisen lupaa ei ole mitään kivaa maailmassa--palkkioiden hallitseminen. Ei torumalla "EI", vaan "tulepa tänne, tääl on kivempaa".
Osaa tehdä jonkun asian ja yhtäkkiä ei osaakaan--paineistunut jostain.
Palkat järjestykseen 1-10, syötävät, lelut, tekemiset
Mikään ei tule ilmaiseksi. Jos koiralle vaikea tai vastenmielinen tehtävä, palkka rankinglistan yläpäästä. "Tylsien" liikkeiden jälkeen vauhtiliikkeitä.
Yksi pyyntö riittää, anna aikaa miettiä, äänensävy tärkeä. Jos väärin "oho" ja uudestaan.
Virittely ensin, koira hereillä. Uutta opeteltaessa vireys mahd. alhaalla, mutta sitten opeteltava myös muissa vireystiloissa. Jos ohjaajalla nousee vireystila, nousee se myös koiralla. Tarttuu.
Lyhyt leikki--pitkä rauhoittuminen. Opeteltava rauhoittumaan. Kiehuvan koiran kanssa ei tehdä mitään.
Tänään oli HiHan järjestämä Vapun motivointiklinikka, jossa oli aika hyvä kirjo erilaisia ja erirotuisia koiria ja vielä erilaisia "ongelmia". Mua jännitti jo se, kun en oikein tiennyt mitä asioita ottaisin esille, mutta Heli ja Anu lupas sit sanoo, jos en ite tiedä. :)
Otin sitten puheeksi seuraamisen, ja siinä vireen hallinta, kun menee matkalaukuksi. Vappu katsoi ja vähän totesi saman. Tiedän, että kyse on tietenkin koulutuksesta ja palkattomuudesta yms. mutta todettiin, että autan Pyryä koko ajan, sen sijaan, että antaisin Pyryn itse pähkäillä, mikä olisi varsin järkevää oppimisen ja toivotun lopputuloksen kannalta. Eli nyt vaan yksi käsky ja sen pitää riittää ja sitten odotellaan vaikka 5 minuuttia, että koira itse tajuaa homman. Jos meni väärin, "oho" ja uudestaan, eikä sen enempiä jutteluja.
Otettiin sivulletuloja niin, että Vappu seisoo mun vieressä ja Pyryn pitäis tulla siihen väliin. Ja nyt en muista oliko tää vinojen sivuasentojen takia. Kun palkkaa ei tule, niin Pyry kiertyy enempi eteen kuikuilemaan olisko sitä siellä toisessa taskussa. Ja siinäkin pitäis tulla katsekontakti eikä kytätä palkkaa.
Sitten päädyttiinkin tekemään lelulla katsekontakteja, sellasta ihan perusjuttua mikä on oikeestaan kaiken perusta, että Pyry on mun sivulla, heitän lelun eteen ja oottelen kun ottaa muhun katsekontaktin, niin sitten saa vapautuskäskyn. Kyllä siinä meni monta pitkää sekuntia, kun Pyry tuijottaa vaan lelua eikä mua.
Ja tän kaiken jälkeen otettiin vikaks hieno luoksetulo, jossa Pyry ei yhtään törmänny mun jalkaan, ja otti vikaks hienon katsekontaktin. Jes.
Tän kaiken pääpointti oli mulle kuitenkin se, että "älä auta, anna koiran tehdä/funtsia itse". Näinhän se pitäis aina tehdäkin, että koira saa itse pähkäillä, niin varmasti menee jakeluunkin paremmin. Muistais vaan.
Pointteja aamun luennolta:
Ilman ihmisen lupaa ei ole mitään kivaa maailmassa--palkkioiden hallitseminen. Ei torumalla "EI", vaan "tulepa tänne, tääl on kivempaa".
Osaa tehdä jonkun asian ja yhtäkkiä ei osaakaan--paineistunut jostain.
Palkat järjestykseen 1-10, syötävät, lelut, tekemiset
Mikään ei tule ilmaiseksi. Jos koiralle vaikea tai vastenmielinen tehtävä, palkka rankinglistan yläpäästä. "Tylsien" liikkeiden jälkeen vauhtiliikkeitä.
Yksi pyyntö riittää, anna aikaa miettiä, äänensävy tärkeä. Jos väärin "oho" ja uudestaan.
Virittely ensin, koira hereillä. Uutta opeteltaessa vireys mahd. alhaalla, mutta sitten opeteltava myös muissa vireystiloissa. Jos ohjaajalla nousee vireystila, nousee se myös koiralla. Tarttuu.
Lyhyt leikki--pitkä rauhoittuminen. Opeteltava rauhoittumaan. Kiehuvan koiran kanssa ei tehdä mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)